Mitä järkeä on lomailla El Aaiúnissa?

Henkilökohtaista

Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.

Teksti Anna-Sofia Joro

”Elän kuin aave”, länsisaharalainen ystävämme kuvailee kun kävelemme ”m-ihmisten” eli marokkolaisten keskellä.

”Miksi te tulette tänne?”

”Lomalle”, vastaamme yhdestä suusta poikaystävän kanssa, vähän liiankin varmasti. Selitys ei taida vakuuttaa poliisia, joka jatkaa kuvailumme kirjoittamista paksuun muistikirjaansa.

Yhtä epäuskoinen olo alkaa olla itselläkin nyt, neljännessä passintarkastuksessa. Olemme matkustaneet 15 tuntia yöbussilla Marrakechista Länsi-Saharan pääkaupunkiin – tai siis Marokon eteläisten maakuntien kaupunkiin – El Aaiúniin, joka siintää poliisin kopperon ikkunan takana.

Aika matelee. Tuijotan pöydän päällä roikkuvaa, jokaisen työhuoneen vakiovarustukseen kuuluvaa Marokon kuninkaan valokuvaa, joka on täynnä kuolleita kärpäsiä.

Ulkona odottaa bussimme matkustajineen. He hengaavat koleassa aamussa sillä aikaa, kun me ulkomaalaiset yritämme setviä asiamme. Sori.

Poliisi soittaa hotelliimme, jossa varauksemme onneksi muistetaan. Sitten tärkein: mitä teette työksenne? IT-ala menee leikiten läpi, mutta työni sähköisen viestinnän alalla herättää epäilyksiä.

”Facebook, Twitter, Youtube…”, selvitän. Poliisi katsoo minua epäuskoisesti.

Epäusko jatkuu seuraavan kysymyksen kohdalla, kun kerromme ettemme tunne ketään El Aaiúnista. Paitsi yhden couchsurfing-tyypin, jonka yhteystiedot saimme kaverilta. Couchsurfing.org on nettisivusto, jonka kautta tutustutaan paikallisiin… Syvä hiljaisuus.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Vihdoin pääsemme jatkamaan matkaa. Motkotan poikaystävälle, joka mainitsi vaarallisen sanan media selittäessään, mitä teen työkseni. Toimittajana matka olisi tainnut päättyä siihen.

***

Puoliltapäivin saavumme koleaan hotellihuoneeseen. Edessä on neljä päivää El Aaiúnissa, jonka taisimme jo pääosin nähdä bussin ikkunasta. Lohenpunaisia rakennuksia, roskia ja lapsia, jotka heittelevät meitä pikkukivillä.

Googletan, löytyisikö kaupungista salaisia helmiä. El Aaiúnissa on näemmä kuusi nähtävyyttä: pari aukiota, moskeija ja tori. Ei ihme, että tuttavat suosittelivat Dakhlaa, marokkolaisten täyttämää rantakohdetta 650 kilometriä etelään.

Onneksi meillä on hihassa ässä, couchsurfing-tyypin puhelinnumero. Soitamme hänelle ja saamme kutsun kello viiden teelle. Tasan viideltä hotellin eteen kurvaa auto, ja oleskelumme El Aaiúnissa saa merkityksen.

”No, oletteko ihmisoikeusaktivisteja, toimittajia vai mitä?” uudet ystävämme tivaavat heti. Emme ihan tiedä, millä puolella nyt ollaan, joten jatkamme tietämättöminä turisteina.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Kiva, että haluat kommentoida artikkeleita. Muista kuitenkin hyvät käytöstavat ja se, että olet itse vastuussa kirjoituksestasi.