Historiallinen konsertti

Vellamonkatu 30

Vellamonkatu 30 on paikka, jossa Voimaa toimitetaan. Samassa toimistossa työskentelee kaikenkirjava joukko talouden, rauhantyön, kasvisruoan, reilun kaupan, Venäjän opposition, pienkustantamisen ja politiikan asiantuntijoita.

Teksti Pertti Laesmaa

Elämä on merkityksellisiä kohtaamisia & sattumuksia.

Aivan aluksi haluan kiittää Tuomas Rantasta ja Sampo Laurikaista siitä, että he mahdollistivat minulle mukaanpääsyn tälle Kolumbus-purjehdukselle. (Tänks, Jutta.)

Höpömedian mukaan päivittäin tehdään historiaa monta kertaa. Joku on saattanut jäädä esimerkiksi urheilukilpailussa kahdeksanneksi, vaikka aina on kuulunut kärkikolmikkoon.

Matkasin sporalla kohti Savoyta. Hagiksessa muistin vastaavan matkani Lahden Penan eläkkeellelähtökonserttiin. Ilkka Hanski oli silloin samassa sporassa bassoineen. Todettiin: aha sama matka. Senaatintorin kieppeillä kysyin ”Kantsuisko meidän jäädä tällä vai seuraavalla?” ”Mihin sä meet?” ”Savoyhin” ”Ai, mä meen Storyvilleen.”

Nyt ei näkynyt Hanskia. Arvasin jo silloin, että nyt tehdään historiaa.

Savoyssa esiintyi tällä kertaa McCoy Tyner Trio featuring Joe Lovano. McCoy on USA:n Andy McCoy. Jazzväki muistaa hänet erityisesti John Coltranen legendaarisesta kvartetista.

Jumalauta ne veti komeesti! Tunsin olevani taivaassa. Tämä on taidetta, jos mikä!

Kävin edellisenä päivänä kuuntelemassa Claes Anderssonin trioa Black Birdissä (sitä edellisenä Reija Langia Sture Jazz Barissa. Putki päällä). Ennen esitystä vedettiin röökit (minä snagaa) Clasun kanssa.

Black Birdin jälkeen jäin snagalle. Autoaan lastaava Laineen Reiska kertoi, että he tulevat Clasun kanssa Savoyhin. Varmaan olivatkin, vaikka minä en nähnyt.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Myös Savoyn esityksen jälkeen sytytin piipun. Soittajat valuivat ulos ja takseihin. Puoli vuosisataa sitten loistava fonistimme Seppo Rannikko oli nähnyt Tranen konsertin jälkeen odottavan taksia Kulttiksen edessä. Siinä konsertissa soitti myös McCoy Tyner.

Nyt Joe Lovano ei mahtunut ekaan taksiin. Syöksyin hänen kimppuunsa kuin haukka. Jännää muuten miten isot tähdet käyttäytyvät joskus. Hän tuntui olevan melkein innostuneempi minut tavatessaan kuin minä hänet. Nyt Bird Songsissani on hänen nimikirjoituksensa. Sillä levyllä soittaa myös Esperanza Spalding. Esperanzan nimikirjoitus minulla on taas hänen ELM trionsa levyssä.

Hyvä henkilökohtainen historia koostuu pienistä palasista ja piipunpoltto kannattaa aina.

Kommentoi Facebookissa
pertti laesmaa