Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Asso Zand
Irakin kurdit tekevät maastaan autiomaan.
Viime päivinä, varsinkin torstaina lokakuun 13. päivänä, eteläisessä Kurdistanissa on ollut kauhea sää. Siellä on ollut hiekkamyrskyjä. Voimakkaat tuulet nostavat hiekkaa maaperästä ja tekevät ilmasta tosi likaisen. Tämä on täysin uusi ilmiö Kurdistanissa. Mistä on kyse, miksi meillä on tällainen ongelma?
Kasvihuoneilmiö muuttaa koko maailman ilmastoa. Se on kuitenkin vain yksi syy siihen, että sää on muuttunut aiempaa kuivemmaksi Etelä-Kurdistanissa. Toinen – ehkä tärkeämpi – syy on se, että veden ylikulutus on vähentänyt maaperän luonnollista kosteutta.
Kurdistan on osa globaalia ekosysteemiä. Ympäristönäkökulmasta arvioiden se ei eroa muista maailman maista. Ekologiassa kaikki asiat liittyvät toisiinsa: ilmasto, luonto, viheralueet ja maatalous. Muutokset jossakin niistä aiheuttavat muutoksia myös kaikissa muissa. Kurdistanissa on hiekkamyrskyjä, koska sen ekologinen tasapaino on vaurioitunut.
Etelä-Kurdistanin kaupungit kasvavat nopeasti ilman suunnittelua. Ne on jälleenrakennettu muutamassa vuodessa tajuamatta vesivarojen suojelun tärkeyttä. Suurin osa kaupungeista on mustia alueita, jotka on päällystetty sementillä ja asfaltilla. Veden luonnollinen kulku on estetty. Kun sadeveden imeytyminen maahan on mahdotonta, maaperän normaali kosteus muuttuu.
Ihmiset rakentavat yksityisiä vesipumppuja ja porakaivoja joka paikkaan. Monet niistä ovat laittomia, koska valvontaa ei ole tarpeeksi. Monet varastavat vettä naapureiltaan voimakkailla pumpuilla. Kaikki tämä muuttaa veden luonnollista virtausta ja pohjaveden taso laskee.
Ilmasto muuttuu kuivemmaksi ja ilmassa on hiekkaa. Autiomaa liikkuu Etelä-Irakista ja Saudi-Arabiasta kohti pohjoista. Ihmiset rakentavat autiomaan.
Ihmiset kastelevat katuja talojensa edessä estääkseen hiekkapölyä tulemasta asuntoihin. Pöly ja hiekka tulevat ilmaan mustilta asfaltti- ja betonialueilta. Tarvitaan enemmän viheralueita ja vesilammikoita imemään itseensä ilman epäpuhtauksia.
Ne alueet Kurdistanista, joiden vuotuinen sademäärä on alle 20 millimetriä, muuttuvat autiomaaksi. Ihmiset eivät ole tietoisia tästä vaarasta. He käyttävät liikaa vettä. Kurdistanin aluehallitus haluaa vähentää veden kulutus 500 litraan vuorokaudessa henkeä kohden. En tiedä, onko mahdollista tehdä kansallinen suunnitelma tämän toteuttamiseksi.
Ihmiset eivät suojele pohjavettä eivätkä jokien vettä. Jokivesiä pilaavat sekä firmat, jotka ottavat joista pikkukiviä sementin valmistukseen, että yksityishenkilöt, jotka heittävät niihin jätteitä ja muoveja ja pesevät autonsa ajamalla sen jokeen. Samaan aikaan naapurimaat estävät jokivesien normaalin virtauksen omista maistaan Kurdistaniin.
Taistelu vähenevistä vesivaroista saattaa olla tulevaisuudessa tärkein poliittinen kysymys Lähi-idässä. Jos sateet vähenevät, vuorilla on vähemmän lunta talvisin ja joissa vähemmän vettä kesäisin. Ilmastomuutos vaikuttaa näin kaikkialla maailmassa. Lähi-idän maiden on tehtävä poliittista yhteistyötä jokien suojelemiseksi, se hyödyttää kaikkia. Tämä on kuitenkin vain yksi näkökulma asiaan. Tarvitaan myös paikallisia toimenpiteitä estämään Kurdistanin muuttuminen autiomaaksi.
Aiemmin kurdit elivät sopusoinnussa luonnon kanssa. Nyt Etelä-Kurdistanin asukkailla ei ole ympäristötietoisuutta. Se ei ole heidän vikansa vaan yksi seuraus vuosikymmeniä kestäneestä diktatuurista ja eristämisestä kansainvälisestä yhteisöstä. Etelä-Kurdistan oli eristetty muusta maailmasta 1970-luvun alusta vuoteen 2003 asti, ensin Saddam Husseinin Ba’ath-puolueen politiikan ja sen jälkeen kansainvälisen kauppasaarron takia. Se oli kuin tyhjiö ennen satelliittitelevisioita ja internetiä. Irakin kurdit eivät saaneet tietoja globalisaatiosta tai ilmastomuutoksesta. Heidän tietonsa pysyivät Saddamia edeltävän kauden tasolla. Lisäksi monet koulutetut ihmiset muuttivat pois maasta. Tämän kaiken seurauksena Kurdistanissa, ja koko Lähi-idässä, tiedostetaan vain vähän ekologisia asioita. Sieltä puuttuu myös mahdollisuuksia ympäristön suojeluun.
Kurdeilla on suuri vastuu palauttaa entinen tasapaino ympäristöön. Meidän on lopetettava ympäristön tuhoaminen kuten entisinä fasistiaikoina tapahtui. Luonto tarvitsee kuntoutusta. On ymmärrettävä, kuinka luonto toimii ennen kuin entinen harmonia voidaan palauttaa siihen. Useimmilla Kurdistanin poliittisilla puolueilla ei ole minkäänlaista ympäristöagendaa ohjelmissaan. Niiden on luotava nopeasti ympäristöpolitiikka. Poliittiseen päätöksentekoon on sisällytettävä ympäristönäkökulma kaikilla tasoilla, paikallistasolta valtion tasolle. Tarvitaan ekologisista lähtökohdista tehtyä kaupunkisuunnittelua. Suunnittelun lähtökohta on oltava yhteiskunnan etu, ei yksilöiden etu. Tiedotusvälineissä on käytävä julkista keskustelua ympäristökatastrofien vaaroista. Muuten hiekkamyrskyt ovat ikuisia.
Etelä-Eurooppaa koetelleet helleaallot ovat vaatineet myös ihmishenkiä. Myös Skandinaviassa on koettu poikkeuksellisia helteitä. Mutta Euroopassa on varajärjestelmiä energian tuotannossa ja katastrofivalmius terveydenhuollossa. Kurdistanissa vastaavia suunnitelmia ei ole. Helleaallot ja hiekkamyrskyt voivat iskeä koska tahansa ja testata yhteiskunnan valmiuden selviytyä ongelmista.
Sirwan-joen ja muiden jokien suojelu on vain pieni osa velvollisuuksistamme haurasta luontoa kohtaan. Paljon enemmän on tehtävä myös vihreän agendan luomiseksi kaupunkisuunnitteluun.
Kuvateksti: Kalarin linnan edustalla näkyy maaperän vaurioituminen. Kuva: Kristiina Koivunen
Suomennos: Kristiina Koivunen
