Teksti Anna Palmén

Ei ristin sielua Jerusalemissa: jom kippuria vietetään hiljaa.

Harvoin ihmisellä on mahdollisuutta kävellä suurkaupungin autoteillä yksin, ilman ristin sielua ympärillä. Tämän ihmeen voi kokea kerran vuodessa Israelissa, jossa vietettiin maanantaina juutalaisten pyhintä päivää jom kippuria.

Juhlan vuoksi Israel sulkeutuu pääosin kokonaan. Kaduilla ei saa ajaa autolla, lentokentät, kaupat ja virastot pysyvät suljettuina ja televisiolähetyksiä ei tule koko päivänä. Uskonnolliset juutalaiset keskittyvät päivän aikana paastoamiseen ja rukoilemiseen.

Länsirannan Betlehem täyttyi Israelin arabeista, jotka saapuivat Jeesuksen syntymäkaupunkiin Israelin pohjoisosista. He pakenivat juutalaisten juhlaa Länsirannalle, jossa arki jatkui normaalin tapaan. Betlehemissä järjestettiin useita juhlia ainoastaan Israelin arabeja varten, jotka nauttivat heille suodusta ylimääräisestä vapaasta.

Päätin itse kävellä 10 kilometrin matkan Betlehemistä Jerusalemiin, koska halusin kokea suurkaupungin tyhjät kadut. Ylitin Betlehemin tarkastuspisteen, ja toisella puolella vastassa oli autius. Missään ei näkynyt ristinsielua.

Porottavassa helteessä mietin jo hetken ideani järkevyyttä, mutta ensimmäiseen isoon risteykseen tullessani vastaan tuli arabilapsia, jotka pyöräilivät innoissaan keskellä autotietä. Vastaan tuli myös muutamia autoja, joissa oli jokaisessa arabikuski. He uhmasivat ajokieltoa ja eivät välittäneet edes ohi ajaneesta poliisiautosta.

Alue on arabien asuttamaa, joten kuskit eivät pelänneet ortodoksijuutalaisia, jotka saattavat jom kippurin aikana heittää kiviä autoja päin. Israelin poliisia autot eivät näyttäneet häiritsevän.

Keskustaan päin kävellessäni ihmisiä näkyi enemmän kaduilla, ja monet perheet olivat lähteneet pyörällä liikenteeseen. Yksi autoilija tarjosi minulle jopa kyytiä vanhaan kaupunkiin, mutta kieltäydyin kohteliaasti.

Itä-Jerusalemiin saapuessani ihmisten ja turistien määrä vain lisääntyi. Alue on pääosin arabien asuttamaa, joten he pitivät basaareitaan ja kauppojaan auki. Suuret turistimassat valuivat vanhan kaupungin kapeita katuja alas. Yhdessä sekunnissa jom kippurista ei ollut tietoakaan.

Saapuessani Damaskoksen portin juurelle näin, kuinka arabibussit kulkivat normaalisti reittejään. Ainoastaan Betlehemiin menevä bussi ei ollut toiminnassa, koska sen reitti kulkee isojen pääkatujen läpi. Tein ruokaostokseni rauhassa bussiaseman vieressä ja väsyneenä hyppäsin lopuksi bussiin, joka kapusi jyrkkää ylämäkeä kohti Öljymäkeä. Tämä maa oli jälleen kerran näyttänyt minulle monet kasvonsa.