Traagista ironiaa Chilessä

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Saila Huusko

Etelä-Amerikan Skandinaviassa eletään luotolla ja toivotaan parasta.

Ensimmäinen kertani chileläisessä ruokakaupassa herätti ajatuksia. En tiedä mitä oikein olin odottanut, mutta joka tapauksessa paikallinen korkea hinta-taso osoittautui yllätykseksi. Esimerkiksi litra maitoa maksaa vajaan euron. En myöskään ollut missään muualla Yhdysvaltojen ulkopuolella nähnyt yhtä paljon pohjoisamerikkalaisia tuotteita supermarketissa. Nescafesta sipseihin ja pesupulvereihin jenkkiläiset tuotteet koristavat hyllyjä. McDonald’s, Starbucks, KFC, Subway ja lukuisat muut yritykset täyttävät katukuvan ainakin Santiagon keskustassa.

Ehkä on klisee siteerata samoja vanhoja jenkkiyritysten nimiä, mutta niiden kaikkivoipa läsnäolo silti hätkähdyttää. Lider, yksi Chilen suurista supermarket-ketjuista, myytiin juuri jopa Yhdysvalloissa kyseenalaista mainetta niittäneelle Walmartille.

Olin kuullut sanottavan ennen tuloa, että Chile on ”Etelä-Amerikan Skandinavia”. Heti saapuessa näin kaikki edellä mainitut firmat, jotka on helppo mieltää kehityksen merkiksi, vaikka todellisuus onkin päinvastainen. Miksi siis paikallinen hintataso yllätti? Olinko tietämättömänä länsimaalaisena kuvitellut, että Etelä-Amerikka olisi meikäläisille pysyvien alennusten huvipuisto?

Toki Suomeen verrattaessa Chile on edullisempi. Hintojen korkeus kuitenkin yllätti, koska Chilen kuukausittainen minimipalkka on reilut 200 euroa. Keskipalkka on 400 ja 500 euron välillä. Ottaen huomioon ruuan ja muun elämisen kustannukset, ihmettelen, miten ihmiset selviävät. Vastaus usein on, että juuri ja juuri.

Alueesta riippuen asuminen on enemmän tai vähemmän kallista. Elektroniikka ja kodinkoneet ovat usein lähes kaksi kertaa kalliimpia kuin Yhdysvalloissa. Kuten ystäväni selvitti, ei taulutelevision löytymisessä chileläisestä kodista ole mitään ihmeellistä – ne kun maksetaan osamaksulla. Samoin kallis pari kenkiä, ja mikä tahansa muu esine tai palvelu, jonka hinta on suhteettoman kallis palkkoihin nähden. Osamaksut tietysti tekevät kalliista tuotteesta vieläkin hintavamman.

Vaikeassa taloudellisessa asemassa elävien chileläisten asema tuskin tulee paranemaan tulevina vuosina. Chilen seuraavat presidentinvaalit häämöttävät horisontissa, kun valta vaihtuu vuoden 2010 alussa. Tämän hetkisissä mielipidemittauksissa johtaa oikealle nojaava kandidaatti Sebastian Piñera.

Piñera on Chilen neljänneksi rikkain mies, joka esitteli chileläisille Visa- ja MasterCard-luottokortit. Piñeralla on osansa monissa suurissa yrityksissä ja hän omistaa oman TV-kanavan. Kun hänen vaimoltaan kysyttiin miten talouskriisi on näkynyt heidän kotitaloudessaan, rouva vastasi että monin tavoin: esimerkiksi Coca-Colan ostaminen on lopetettu. Itse kandidaatti on maininnut mediassa, että hän elää hyvin nuukasti eikä turhaan esittele rahojaan. Hän kun olisi myös köyhien presidentti. Miltä mahtaa kyseinen puhe kuulostaa niiden korviin, joilta kriisi on juuri vienyt työpaikan?

Pari päivää sitten ostin lennon Buenos Airesiin chileläisen lentoyhtiö LAN:in sivuilta. Muistin tuttujen vinkin, jonka mukaan kannattaa ostaa lennot chileläisten nettisivulta, koska hinnat oletettavasti ovat halvempia. Juuri kun olin varannut liput, ystäväni soitti ja kertoi että oli löytänyt tismalleen samat lennot halvemmalla LAN:in yhdysvaltalaisilta sivuilta. Voi olla, että kyseessä oli satunnainen havainto.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Se kuitenkin pysäytti. Piñera on yksin LAN:in pääosakkaista. Siitä ei traaginen ironia enää parane.

Kommentoi Facebookissa
saila huusko