Teksti Samuli Sinisalo

Takahuoneiden epävirallisissa neuvotteluissa ei kuulla neuvottelijoita.

”Sekavuus valtaa kokouksen. Edes huippuneuvottelijoita ei konsultoida epävirallisissa neuvotteluissa joita tanskalaiset pitävät takahuoneissa.”

Tällaisen tilannekatsauksen antoi eräs Bolivian delegaatti keskiviikkoiltana. Viimeiseen pariin päivään neuvotteluja on ollut hyvin vaikea seurata, kokouksia siirretään ja perutaan ja odotetaan. Epävirallisia konsultaatioita käydään, mutta ainakin kehitysmaille on epäselvää se, ketä siellä konsultoidaan.

LCA-raiteen teksti, jota tiistain ja keskiviikon välisenä yönä työstettiin aamuun asti, piti esitellä osapuolikokoukselle keskiviikkoaamuna kymmeneltä. Tätä kokousta ei silloin kymmeneltä aloitettu. Sen sijaan kun yhdentoista maissa kokous alkoi, niin kyseessä olikin Kioton protokollan osapuolikokous, jolle Kioton protokollan työryhmä (AWG-KP) esitteli edellisenä yönä tekemänsä raportin.

Miltei kaikki maat halusivat vielä yhden päivän lisää Kioton raiteen tekstin työstämiseen ennen kuin se siirrettäisiin ministereiden käsittelyyn. EU oli ainoa osapuoli, joka olisi ollut valmis tekstin käsittelyyn sellaisena kuin se on. Heidän mielestään sitä on työstetty tarpeeksi, ja nyt on aika tehdä poliittisia päätöksiä eikä lisätä tekstiin enempää eri vaihtoehtoja.

Kello 11.45 kokouksen sihteeristö sai puheenvuoron ja he ilmoittivat, että Tanskan ilmasto- ja energiaministeri Connie Hedegaard, Kööpenhaminan kokouksen tähänastinen presidentti, luopuu presidenttiydestään. Heti perään ilmoitettiin että tilalle astuu Tanskan pääministeri Lars Løkke Rasmussen. Hedegaard ilmoitti, että kun siirrytään ministeritason neuvotteluihin pitää puheenjohtajankin olla joku korkea-arvoisempi. Hedegaard kuitenkin jatkaa konsultaatioita entiseen malliin Tanskan delegaation erikoislähettiläänä. Ministeritason neuvottelut julistettiin saman tien alkaneeksi ja Rasmussen istui puheenjohtajan pallille.

Tässä ministeritason kokouksessa oli asialistalla vain valtionpäämiesten puheita. Siinä ei kuitenkaan päästy puusta pitkään, kun osapuolet Brasilian, Kiinan ja Intian johdolla peräsivät vastausta siihen, miksi LCA-tekstiä ei aamulla esitelty kokoukselle. Sen eteen oli kuitenkin tehty töitä koko edeltävä yö.

Sihteeristön vastaus oli, että teksti esiteltäisiin uudessa kokouksessa kello 13 ja puheenjohtajisto konsultoisi osapuolia siitä miten edetään. Alkoi hurja väittely siitä, aikovatko puheenjohtajat esitellä oman uuden neuvottelutekstinsä ja hylätä osapuolten laatiman luonnoksen.

Rasmussen korosti, että he tarvitsevat tuloksia Kööpenhaminasta ja ovat valmiita melkein mihin vain että niitä saataisiin. Kehitysmaat yhtenä rintamana vastustivat osapuolten laatiman luonnoksen hylkäämistä. Puolen tunnin päästä Rasmussen sanoi että he eivät ole esittäneet uutta tekstiä, eivätkä he ainakaan tässä vaiheessa suunnittele sellaisen esittämistä ja yhdeltä olisi toinen kokous jossa näitä asioita puidaan lisää.

Tämän jälkeen G77 ja Kiinan ryhmän presidentti Nafie Ali Nafie pääsi aloittamaan valtionpäämiesten puheiden sarjan, joka jatkui pitkälle iltaan.

Se toinen kokous, jossa LCA-tekstiä piti käsitellä, ei alkanut yhdeltä. Se ei alkanut edes kahdelta, eikä vielä vähän yli kolmekaan. Loppujen lopuksi, kun sitä oli koko päivä odotettu, tuli yhdeksältä illalla ilmoitus että kokous alkaa ihan pian, puoli kymmenen aikaan. Vähän kymmenen jälkeen kokous saatiin oikeasti käyntiin.

Tämän pitkän iltapäivän aikana ei kukaan tuntunut tietävän mitä neuvotteluissa tapahtuu. Kehitysmaiden delegaatteja näkyi käytävillä paljon, eikä heillä ollut tietoa siitä, mikä kulissien takana tapahtuvissa konsultaatioissa on tilanne. Sitä tuo alun lainauskin kuvaa.

Koko päivän sisälle myös kuului uutisia hurjista mielenosoituksista Bella Centerin ympärillä. Järjestöjen sisäänpääsyä rajoitettiin, mm. Maan Ystäviltä ja Avaaz.orgilta evättiin sisäänpääsy, vaikka heillä kaikki ylimääräinen paperityö olikin kunnossa. Muutemat järjestöt pitivät myös omia pieniä mielenosoituksia Bella Centerin sisällä. Ylipäätään kokouksissa ilmapiiri oli rauhallinen ja odottava, vaikka Hugo Chavez puheessaan kannusti kaikkia kansalaisia nousemaan kapitalismia ja kolonialismia vastaan niinkuin ne nuoret jotka juuri silloin ulkona marssivat.

Mutta se kokous illalla, jossa LCA tekstiä esiteltiin, ei tarjonnut paljonkaan uutisaiheita. Osapuolet halusivat tehdä tekstiin joitain lisäyksiä, varauksia ja muutoksia, mutta pääasiassa kuitenkin keskusteltiin siitä miten neuvotteluprosessi tästä etenee. Kukaan ei tuntunut tietävän miten, milloin ja minkä tekstin pohjalta neuvottelut jatkuvat. Tämän ryhmän puheenjohtaja totesikin, että Rasmussen ja Hedegaard käyvät konsultaatioita parhaillaan, jatkavat niitä koko yön ja raportoivat aamulla miten neuvottelut Kööpenhaminassa jatkuvat.

Tuvalu teki aloitteen, että kokouksen puheenjohtaja voisi toimittaa Rasmussenille ja Hedegaardille paperin, jossa on niiden osapuolten nimet ja puhelinnumerot jotka haluavat konsultoida puheenjohtajistoa. Tähän mennessä heitä ei ole lähestytty kiinnostuksesta huolimatta ja he haluavat osoittaa neuvotteluhalukkuuttaan. Monet maat, Bangladesh ja Kolumbia etunenässä, korostivat olevansa valmiita neuvottelemaan samantien, vaikka läpi yön.

Kehitysmaat korostivat haluavansa neuvottelujen jatkuvan avoimina ja läpinäkyvinä. Mikäli asiat viedään avoimista kokouksista suljettujen ovien taakse, he haluavat varmistaa, että heidänkin äänensä kuuluu siellä. Tiistaina se oli kuulunut hyvin hiljaa, jos ollenkaan.

Loppujen lopuksi, koska selvyyttä jatkosta ei ollut, Mauritiuksen aloite voitti. Se oli yksinkertaisesti se, että lähdetään kaikki nyt nukkumaan. Pienien maiden pienille delegaatioille tällaiset neuvottelut ovat hyvin rasittavia, ihan vain siitä syystä, että ihmisen pitää jossain vaiheessa ehtiä nukkumaankin. Kun prosessi ei ole selvä eikä ennalta arvattavissa, on päiviä ja öitä hankala suunnitella, monet nukkuvatkin kokoussaleissa silloin kun neuvotteluissa on tauko. Pienten maiden delegaateille nämä saattavat olla ainoita lepohetkiä kokouksen viimeisellä viikolla. Heidän on pakko olla paikanpäällä aina tarvittaessa, sillä muuten ne vähäisetkin vaikutusmahdollisuudet saattavat mennä sivu suun.