Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kadri Taperson
Pärjätäkseen maailmassa ihmisen on käytettävä silmälappuja.
Kirjoitan enimmäkseen pahoista asioista, koska niitä on enemmän. Ei ole median syy, että maailma on paha paikka ja Viro siitä esimerkki. Niin se vain on. Tässä näytteitä viime viikolta.
Uusi kotimainen elokuva valmistui. Elokuvassa käytetään kuolleita koiria. Etkö tappanut niitä itse, kysyi radio-ohjelman juontaja. Ei, me saatiin ne eläinten turvakodista ja järjestettiin kunnon hautajaiset, nauroi elokuvaohjaaja.
Televisiouutiset pyysivät anteeksi katsojilta näytettyään, miten lehmä ammutaan. Kauheaa, kun lapsetkin näkivät. Kyse oli ilmeisesti tapahtumasta, jossa eläimiä teurastamoon kuljettanut auto ajoi ojaan ja pakoa yrittänyt lehmä ammuttiin. Miksi kanava ei pahoittele, kun näytetään makkaramainoksia? Joulumainoksetkin alkoivat jo viikko sitten.
Viron suurimman verkkokeskustelusivun moderaattori valitti lehdessä, että hänen työnsä aiheuttaa masennusta. Tehtävään kuuluu muun muassa rasististen, homofobisten ja rivojen kommenttien seulominen.
Ihmisillä on silmälaput. Niitä käytetään, jotta voisimme pärjätä maailmassa. On kaksi vaihtoehtoja: joko käytät niitä ja yrität pärjätä, tai vastustat silmälappuja ja samalla muiden ihmisten toimintaa. Autat lehmää tai ammut sen.
Ja taas sanon, että etsin uusia aiheita, jotka voisivat kiinnostaa. Mutta ei niitä ole. Paikallisvaalien jälkeen jaetaan taas valtaa, enkä tiedä, onko luvattuja muutoksia tulossa. Tuskin isoja. En osaa kirjoittaa aiheista, jotka eivät kiinnosta.
Marraskuun alkaessa tunnen taas, että metsän keskellä asuessanikaan en ole riittävän kaukana maailmasta. Pitäisi rakentaa uusi Nooan arkki. Ihmisiä sinne ei oteta.
