Japanilainen ekoteko

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Siru Valleala

Japanissa reagoidaan ilmastonmuutokseen – karaistumalla.

On helmikuinen aamupäivä Tokiossa. Ulkona lämpötila on 7 astetta, sisällä asunnossa 14. Käsissä on sormikkaat, sylissä huopa, jaloissa tuplavillasukat ja selässä villatakin alla hehkuu Hokkairo, ”lämpölätkä”. Rautajauhetta ja muuta kemiallisen reaktion hapen kanssa aiheuttavia aineita sisältävä kertakäyttöinen, kierrätyskelvoton lätkä pysyy kuumana noin 12 tuntia. Ellei tahdo köyhtyä huudattamalla ilmastointilaitteen lämmityspuhuria tai hermoilla kaasulämmittimen ja pahanhajuisen kerosiinin kanssa, on otettava käyttöön luonnon keinot. Lämpimät vaatteet. Teemukilliset. Jumppatuokiot. Kossuhuikat. Ja japanilaiset innovaatiot.

Olemassa on lämpögeeliä, joka luo kihelmöivää lämmön tunnetta kehoon. Tietokoneeseen kiinnitettäviä USB-lämpösormikkaita saa kuulemma Suomestakin. Sähköhuovat ja sähkömatot mietoine lämpöineen auttavat, mutta lisäävät sähkölaskua. Öisin voi nukkua söpön eläimen muotoisen kuumavesipullon kanssa. Hokkairo-lätkiä löytyy sujautettavaksi sukkiin, kenkiin, povitaskuun, lakanoihin, lemmikkeihin ja puseron alle. Japanilaiset eivät juuri hanskoja käytä, mutta pyörän- ja moponsarviin on usein kiinnitetty ulkoajohansikkaat – joissa saattaa olla vieläpä oma lämmityssysteemi!

Kotona on talvisin siis julmetun kylmä. Kun menee ulos, on usein ylipuettu eurooppalainen paljasreitisten tokiottarien korkokopisevassa parvessa. Pian tulee julmetun kuuma. Junat ja metrot paahtavat lämpöä vaunuihinsa kuin pahimmilla Pohjan pakkasilla. Ostoskeskuksissa ja virastoissa tekisi mieli riisuutua alusvaatteilleen. Toimistoissa hikoillaan, sillä lämpötila on usein säädetty 26 asteeseen. Kokouksissa tilannetta viilennetään avaamalla ikkunat selkoselälleen, jolloin tuskaisesta kuumuudesta tapahtuu välitön vaihto viimaan ja vetoon.

Tästä näkökulmasta ei liene ihme, että Japani on pulassa energiantuhlauksensa kanssa. Maassa on valmiudet uskomattomaan tekniseen kehitykseen myös ekologisten keksintöjen saralla, mutta teoria kaatuu kansalaistason käytäntöön. Vaikka nykyään lähes kaikkea kutsutaan termillä ”eco-friendly” ja maailmalle kaupataan hybridiautoja ja aurinkokennoja made in Japan, on Japani maana yksi suurimmista syypäistä ilmaston lämpenemiseen. Japani on neljänneksi suurin kasvihuonekaasujen tuottajamaa. Jokainen japanilainen tykittää vuosittain kymmenisen tonnia hiilidioksidia ilmakehään. Päästöt ovat Japanissa neljä kertaa suuremmat kuin Kiinassa ja 10 kertaa Intian päästöjen veroiset. Isossa skaalassa Japanin kansalaisen vaikutus ilmakehän lämpenemiseen on tuplat verrattuna maailman keskiarvoon.

Japani ei tule pääsemään tuhlailun seurauksista helpolla. Viimeisen sadan vuoden aikana keskilämpötila on noussut yhden asteen. Ennustetaan, että tällä menolla tämän vuosisadan loppuun mennessä lämpötila nousee 2-3 astetta lisää. Erityisesti pohjoiseen Hokkaidon saareen lämpötilamuutokset tulevat vaikuttamaan merkittävästi. Etelässä yli 35 asteen hellepäivät tuplautuvat seuraavan sadan vuoden aikana, mikä taas lisää taifuuneja, hirmumyrskyjä ja tulvia.

Mutta mitä tehdä? Säästöjä uusin energiamenetelmin kyllä suunnitellaan – mutta ei kovin lyhyellä tähtäimellä. Ongelma on yksittäinen kuluttaja. 127 miljoonan asukkaan maassa on jo merkitystä sillä, kuka kuluttaa ja miten kuluttaa. Vaikka ecoa hoetaan ja vaihdetaan kansainvälisten filmifestareiden punainen matto vihreään, peruskansalaisilta puuttuu tietoa ja tahtoa toimia toisin. Kollektiivisen harmonian vaatimus rajoittaa individuaaleja aikeita ja aloitteita. Toisaalta, yksilö on varsin voimaton, ainakin, jos todellisia vaihtoehtoja on vähän. Esimerkiksi sähkön lajia ei voi kotiinsa valita. Tokiossa sähkö saapuu ainoastaan Tepco-yhtiöltä. Joka hankkii sen Niigatan ja Fukushiman ydinvoimaloista. Uusia energiansaantimenetelmiä hypetetään, ja Japani on yksi suurimmista aurinkoenergian kehittäjistä – mutta 2/3 kaikista maassa tuotetuista aurinkokennoista viedään muualle, kuten Saksaan ja Etelä-Eurooppaan. Tokion radioasemat käyttävät tuulienergiaa – mutta sekään ei suuria merkitse, jos peruskansalainen ei voi tehdä minkäänlaisia valintoja.

Noin 100 miljoonaa japanilaista asuu taloissa, joissa lämpötila talvisin laskee lähes ulkoilman tasolle. Surkea rakentaminen ja keskuslämmityksen puute – mikä saa japanilaiset kodit tuntumaan suorastaan kivikautisilta – yhdistettynä krääsän palvomiseen on hankala kombinaatio. Lisäksi mukaan voidaan laskea ravinto. Ruoka on shoppailun ohella japanilaisten lempiaihe. 60 prosenttia ravinnosta saapuu tuontitavarana rajojen ulkopuolelta. Kasvissyöntiä ei tunneta. Lihaa käytetään valtavasti. Trendien perässä hypätään innolla.

Jotakin on sentään yritetty. Viime vuosina Cool Biz- ja Warm Biz -projektit ovat pureutuneet sähkön hukkaamiseen. Ne opastavat firmoja alentamaan lämpötiloja talvisin ja pukemaan ennemmin päälle villatakin ja kesällä taas siirtymään lyhythihaisiin puvun paitoihin ja solmion löysäämiseen. Näillä menetelmillä vuonna 2007 vähennettiin 1,4 miljoonaa tonnia hiilidioksidin tuottoa. Saman määrän hiilidioksidia tuottaa kolme miljoonaa japanilaista kotitaloutta kuukaudessa. Mikä säästö syntyisikään kehittyneemmällä rakentamisella ja keskuslämmityksellä…

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Olutjätti Sapporo Breweries on ilmoittanut, että se aikoo julkistaa hiili-informaatiota Black Label -oluttölkkinsä kyljessä. Kenties pian saamme lukea jokaisesta elintarvikkeesta sen ekologisen jalanjäljen suuruuden. Täytyykin toivoa, että ilmastonsuojelusta ja vihreästä vallankumouksesta tulee Japanissa pian kuuminta muotia. Trendiksi lyöminen on kenties ainoa mahdollisuus suuriin vaikutuksiin. Toivottavasti suunnitteilla on jokin mahdollisimman söpö ja pörröinen eläimen naama vetoamaan ihmisiin ilmaston puolesta!

Tavallaan Japanissa säästetäänkin. Karaistumalla. Vai mistä muusta voi olla kyse, kun pikkulapset kulkevat parin asteen viimassa paljain pohkein ja naiset paljain reisin, ilman hanskoja, hattuja tai huiveja? (Lähde: Tokyo Journal Winter 2009 / Low Carbon Targets Too High for Japan)

Kommentoi Facebookissa
siru valleala