Teksti Anu Harju

On myöhäistä köyttää itsensä koivuun.

Helsingin Kumpulanlaaksoa uhkaa joukkoliikenneväylä. Yliopiston opiskelijat halutaan muutamaa minuuttia nopeammin Pasilaan kampuksella pyörimästä. Siihen tarvitaan vehreän Kumpulanlaakson halkaiseva tie sekä kalliin lämmityksen rakentaminen Pietari Kalmin tielle, koska talvella bussit liukastelisivat jyrkässä mäessä.

Kumpulan viheralue on kaunis ja avara. On vanhoja lehtipuita, siirtolapuutarha, puutaloja, pehmyttä nurmikkoa, pikku puronenkin siellä kiemurtelee. Kumpulanlaakso on verenpainetta ja stressitasoa alentava ja mielihyvää tuottava keidas, joka totta kai täytyy uhrata kiireen, hektisen elämänrytmin, lamantorjunnan ja rahan alttarille. Jos viitsisin, menisin köyttämään itseni siihen vanhaan koivuun, jota olen käynyt kävelyretkilläni usein tervehtimässä Käpylästä pois muutettuanikin.

Mutta mitä se hyödyttää. Päätös on tehty, tie rakennetaan, viis siitä että alueen asukkaat vastustavat ja taas yksi viheralue Helsingissä on tuhottu. Onneksi helsinkiläiset saivat sentään Mustavuoren pelastettua – kai.