Sopimusyhteiskunnan romuttamisesta maksetaan kova hinta

Vieraskirja

Tällä blogikanavalla vierailevat kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin aiheisiin.

Journalistinen media on pitkään ollut kriisissä. Mainosrahat valuvat tätä nykyä Metan, Googlen ja Amazonin kaltaisille alustajäteille, jotka veivät viime vuonna 68 prosenttia suomalaisten mainostajien digimainoseuroista. Samaan aikaan paino- ja jakelukustannukset jatkavat kasvuaan. Yhtälö on tappava. Vuonna 2024 lakkautettiin useita lehtiä, ja vielä useampi vähensi printti-ilmestymistään. Viimeisten 10–15 vuoden aikana on median murroksen vuoksi kadonnut tuhansia journalistisia työpaikkoja.

Digiaika haastaa journalismia myös muilla tavoin. Lehdet, radio ja televisio ovat menettäneet monopoliasemansa tiedonvälittäjinä ja julkisen keskustelun järjestäjinä. Kuka tahansa voi julkaista verkossa oman versionsa totuudesta, mikä tekee journalismin kyseenalaistamisesta helppoa. Oma lukunsa on tekoäly, joka vaikuttaa työn tekemiseen paljon jo nyt.

Tällaisessa maisemassa Suomen Journalistiliitto tekee työtään journalistien ja muiden media-, kustannus- ja viestintäalalla työskentelevien jäsentensä eteen. Perinteisen edunvalvonnan rinnalla tehdään koko ajan enemmän sananvapauteen ja toimittajien turvallisuuteen liittyvää työtä, koska uhat ovat lisääntyneet.

Suomen hallituksen toimet ovat tuoneet lisää tummia pilviä taivaalle. Samaan aikaan, kun pelätään niin sanottujen uutiserämaiden syntymistä, hallitus on kohdistanut Yleisradioon kymmenien miljoonien eurojen leikkaukset. Hallituspuolueiden riveistä on myös syytetty mediaa asioiden vääristelemisestä ja puolueellisuudesta, mikä heikentää kansalaisten luottamusta mediaan.

Luotettavan tiedonvälityksen merkityksestä Suomen poliittisella johdolla tuntuu olevan vähänlaisesti ymmärrystä. Hallitusohjelmassa on enemmän tekstiä kalastuksesta ja metsästyksestä kuin mediapolitiikasta – ja se vähä mitä aiheesta kirjoitetaan, käsittelee Yleä.

Ylen lisäksi kylmää kyytiä ovat tällä hallituskaudella saaneet kulttuurilehdet, joiden rahoitusta on leikattu tuntuvasti.

Journalistiliittoon osuvat tietysti myös hallituksen työmarkkinamuutokset, joilla on heikennetty työntekijöiden asemaa ja ammattiyhdistysliikkeen toimintaedellytyksiä. Yhteiskuntaa pistetään perustavalla tavalla uuteen uskoon ja ammattiyhdistysliike halutaan pelata pois kuviosta.

Yksi erävoitto työnantajille oli vuoden alussa voimaan tullut paikallisen sopimisen laajentaminen. Sen myötä myös järjestäytymättömät yritykset voivat tehdä työlakien säännöksistä poikkeavia paikallisia sopimuksia, mikä voi vähentää kiinnostusta kuulua liittoihin. Myös ay-jäsenmaksun verovähennysoikeuden poisto voi toteutuessaan uhata työehtosopimusten yleissitovuutta joillain aloilla.

Käytännössä paikallinen sopimisen lisääntyminen johtaa työehtojen heikkenemiseen ja tuloerojen kasvuun. Paremmista työehdoista sopiminen paikallisesti olisi nyt jo mahdollista, mutta se ei ole työnantajia kiinnostanut.

Sopimusjärjestelmän heikentäminen muuttaa työmarkkinat epävakaammiksi ja huonommin ennustettaviksi. Tämä voi muodostaa jopa maariskin, joka saa yritykset pohtimaan, kannattaako Suomeen investoida. Pahimmillaan työmarkkinoiden myllerrykset johtavat yhteiskuntarauhan järkkymiseen. Journalismia heikentävä politiikka taas on uhka demokratialle.

 Hallituksen politiikasta maksetaan siis vielä todennäköisesti kova hinta.

Kirjoittaja on Suomen Journalistiliiton puheenjohtaja.

Vieraskirja

Tällä blogikanavalla vierailevat kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin aiheisiin.