Jälkipelit
Futispuheen harrastesarja. Jälkipelit on podcast kaikille, jotka puhuvat paremmin kuin pelaavat. Äänessä Johanna Ruohonen, Kaisu Tervonen ja vaihtuvat vieraat.
Ohjelmaa julkaisee Voima. Kuunneltavissa myös Spotifyssä ja muissa suoratoistopalveluissa.
Virginia Woolf ei oletettavasti pitänyt jalkapallosta. Tiedän, ihan käsittämätöntä! Näin voi kuitenkin päätellä hänen klassikkoteoksestaan Oma huone (suom. Kirsti Simonsuuri). ”[M]iesten luomat arvot ovat vallalla. Karkeasti sanoen, jalkapallo ja urheilu ovat ’tärkeitä’; muodin palvonta, vaatteiden ostaminen ’tyhjänpäiväistä’.”
Syyllinen Woolfin kommenttiin oli paitsi epätasainen yhteiskunnallinen tilanne sinänsä, myös Englannin jalkapalloliitto FA. Oma huone ilmestyi Britanniassa vuonna 1928. FA oli käytännössä kieltänyt naisten jalkapallon seitsemää vuotta aiemmin. Siitä oli tekemällä tehty miesten laji, joidenkin miesten mustasukkaisesti vartioima ja pelaama peli.
Miksi näin? Koska naisten tehtävä oli tehdä kotia. Koska naisten matsit keräsivät yleisöjä, jotka uhkasivat miesten matsien suosiota. Koska naisten matsit eivät tuottaneet tarpeeksi hyväntekeväisyyteen – johon, jännä kyllä, miesten pelituottojen ei tarvinnut mennä lain. Mitä näitä nyt on.
Tuoreen jalkapallopodcastin Jälkipelit toisessa jaksossa ruoditaan kyseistä FA:n päätöstä ja sen vaikutuksia naisten jalkapalloilun toissijaiseen asemaan. Onko FA:n syy, että vuonna 2021 – tasan sata vuotta päätöksen jälkeen – naisten Champions Leaguen otteluita ei finaalia lukuun ottamatta nähty Suomessa edes maksukanavilla?
Teemme jalkapallopodcastia samasta syystä kuin hakeudumme jalkapallon harrastajina kentälle vuosi toisensa jälkeen. Jalkapallo ihmetyttää, innostaa ja vituttaa. Jokainen jalkapalloilija tai jalkapallon katsoja tunnistaa lajiin liittyvän ajatusten ja tunteiden ristivedon.
Jälkipelit toimii palauttavana harjoitteena. Tapahtumia puidessa muistaa, että jalkapallo ei ole niin vakavaa, että yksittäistä epäonnistumista kannattaisi itkeä päiväkaupalla.
Toisinaan podcast toki muistuttaa, että jalkapallo on paljon vakavampaa: se on ison rahan bisnes ja pelikenttä, joka on täynnä yhteiskunnallisten vinoumien muodostamia kuoppia.
Tunnetuin sitaatti Woolfin Oma huone -teoksesta on tämä: ”Naisella on oltava rahaa ja oma huone, jos hän aikoo kirjoittaa.” Woolf kirjoitti luovan työn ehdoista, mutta hän olisi yhtä hyvin voinut kirjoittaa jalkapallosta. Ammattimainen pelaaminen vaatii konkreettisia resursseja.
Yhdysvaltalaisen huippujalkapalloilijan Megan Rapinoen omaelämäkerta Yksi elämä (suom. Tero Valkonen) sanoo tämän suoraan vaikka kirjallisesti vähemmällä tenholla. Rapinoe vaatii oman huoneen: hän manaa päätöstä, että vuoden 2014 MM-kisat pelattiin isoksi osaksi tekonurmella, jota ei ollut koskaan käytetty miesten MM-kisoissa. Ja hän vaatii rahaa: ”Palkkaan liittyvä epätasa-arvo johti myös siihen, että jalkapalloauktoriteettien oli helpompi kontrolloida meitä.”
Rapinoen edustama aktivistiatleetti on Jälkipelien ensimmäisen jakson aiheena.
Kentin yliopiston jatko-opiskelijoilla on muuten oma jalkapallojoukkue nimeltä FC Virginia Woolf. Woolf on siis päätynyt taistelemaan omasta tilasta myös pelikentällä.
Johanna Ruohosen ja Kaisu Tervosen Jälkipelit-podcast löytyy 1.6. alkaen Voiman verkkosivuilta, Spotifystä ja Apple Podcastsista. Lisätietoa myös Jälkipelien Facebook-sivulta.
