Yellowface-romaanin päähenkilö-kertoja Juniper Hayward näyttää alkuun yhdeltä monista yritteliäistä kirjailijoista, joiden esikoisteos ei ole tuonut kaivattua huomiota. Hänen kaltaistaan on helppo sympata. Sympatia karisee kuitenkin nopeasti, ja Hayward alkaa näyttää itsekeskeiseltä opportunistilta.
Tarinan keskiössä on kirjallinen kaappaus. Päähenkilön ystävä-vihollinen-kollega Athena Liu paistattelee kirjallisen maailman suosiossa. Kaksikko juhlii Liun Netflix-diiliä hänen hulppealla asunnollaan, mutta illan päätteeksi Hayward poistuu paikalta ystävänsä käsikirjoitus laukussaan. Käsikirjoitus kertoo maailmansodan aikaisista kiinalaistyöläisistä, ja siinä on hitin ainesta.
Koko kustannusmaailma näyttää Rebecca F. Kuangin herkullisessa satiirissa yhtä opportunistiselta kuin kirjan päähenkilö. Oman osansa piikeistä saavat niin pöyristymisestä elävä twitterati kuin ajan henkeä sisuksiinsa vetänyt markkinointikoneisto.
Riemukkaimmillaan kirja on kuitenkin Haywardin itsekeskeisessä näkökulmassa velloessaan: päähenkilö alkaa nähdä kaverinsa kirjan omanaan – paitsi silloin, kun kriitikko sattuu tölväisemään tekstiä. Moraali ja identiteetti ovat joustavaa materiaalia, joka asettuu juuri siihen muotoon, mikä kulloinkin palvelee menestystä.
Yellowface saa parhaimmillaan nauramaan ääneen ja irvistämään myötähäpeästä, mutta se ei osoittele tai moralisoi. Kirjallisessa maailmassa kaikki on tulkinnanvaraista ja kaikki on lainattua.
Vaikka Rebecca F. Kuang piikitteleekin kustannusmaailmaa ja sen mainepeliä, hänen oma teoksensa todistaa ennen kaikkea kirjallisuuden vetovoimasta.
Rebecca F. Kuang: Yellowface
Suom. Helene Bützow
Teos 2024, 336 s.
