Asteroid City sijoittuu 1950-luvun kuvitteelliseen amerikkalaiseen aavikkokaupunkiin, jonne on saapunut joukko tiedekilpailuun osallistuvia nuoria neropatteja vanhempineen. He kaikki joutuvat tiukan sotilaskaranteenin kohteeksi yllättävän ufovierailun takia, mikä antaa Andersonille tilaa satirisoida amerikkalaista turvallisuuspatriotismia ja kommentoida koronaeristysten aikaa.

Elokuvan huikea vauhdin flow katkeaa tavan takaa kun ohjaaja vieraannuttaa – kuin brechtiläisen oppikirjan mukaan – katsojia havahtumaan sen suhteen, minkä kerronnan sisäkkäisen kehyksen kautta mitäkin käännettä on tarkoitus tulkita. Filosofisella metatasolla käsitellyksi tulevat ainakin teatterin suhde elokuvaan, kuvan suhde todellisuuteen, todellisten tunteiden suhde näyttelemiseen sekä yksilön eksistentiaalisen kokemuksen suhde maailmankaikkeuteen.

Elokuvan hekumallisen kaunis perusteellisuus ja näennäisen keveä syvällisyys ovat jälleen puhdasta neroutta.