Digitaalisen kuvavyöryn keskellä metro saapuu asemalleen. Samalle näyttämölle astelee viisi popliinitakkista hahmoa (Salla Korja, Anna Kuusamo, Leena Nordberg, Miro Puranen ja Sofia Smeds) lentolaukkuineen. Tanssijoiden liikkeen ja heidän suoltamiensa sanojen virta kietoutuvat erottamattomana toisiinsa vielä silloinkin, kun näyttämökuva siirtyy yksityisen asunnon puolelle.
Näin alkaa koreografi-ohjaaja Samuli Nordbergin ja dramaturgi-ohjaaja Davide Giovanzanan johdolla toteutettu Trust elokuisessa kutsuvierasennakkossaan.
Trust on yhteiskunnallisista teoksistaan tunnetun saksalaisen Falk Richterin vuonna 2008 ensi-iltaan tullut näytelmä. Saksalaisen nykyteatterin suosimaan tyyliin siinä ei ole dialogia ollenkaan, vaan teksti on korkeakirjallista proosarunoelmaa, jota esiintyjät lausuvat vuorovedolla kehollisen tekemisen ohessa. Vieraantuneisuuden vaikutelma on tarkoituksellinen ja tukee näytelmän teemaa.
Finanssikriisin aikaan valmistuneessa näytelmässä markkinavoimien kyynisen musertava itsetuhoisuus rinnastuu luottamuspulaan ihmissuhteiden tasolla. Saksalaisittain ajateltuna Gesellschaft, yhteiskunta, on siis kolonisoinut Gemeinschaftin, yhteisön, rakastavaisten vuodetta myöten.
Runsaasti älyllisiä koukkuja tarjoilevassa materiaalissa on muun muassa jalostettu eteenpäin Bertolt Brechtin kysymystä siitä, mitä on pankkiryöstö verrattuna pankin perustamiseen. Kuinka tehottomia olivatkaan Andrea Baaderin ja Ulrike Meinhofin johtamat RAF-terroristit palopommeineen verrattuna pörssiyhtiön toimitusjohtajan ahneen välistävedon aiheuttamaan vahinkoon yritykselleen ja koko kapitalismille?
Ennakkoesityksen perusteella esiintyjien liike ja tykittelevä teksti on onnistuttu synkronisoimaan suorastaan hypnoottisella tavalla. Kun taustaprojisointi ja valot säädetään varsinaiseen esitystilaan, jo nyt tärkeässä osassa ollut tilallinen intensiteetti voimistunee vielä entisestään.
Vaikka Trustissa välittyvä ihmisen kaiken kattava luottamuspula on tunnistettavaa tässäkin päivässä, teos kertoo paljon myös maailman nopeasta muutoksesta. Tänään sama ahdistus varmaankin kehystyisi talouskriisin sijaan politiikan kriisiin, joka ilmentyy meille esimerkiksi siinä, miten kyvytön globaali demokratia on pysäyttämään sotaa Ukrainassa ja Gazassa sekä eriarvoisuuden kasautumista kaikkialla.
Richterin tuoreista teoksista tänä syksynä Berliinin Schaubühnella esitettävä Bad Kingdom käsitelee sitä miten vieraantuminen kanavoituu äärioikeistolaisuuteen. Samassa paikassa vielä keväällä esitetty Silence taas käsittelee hänen oman perheensä tabuna vaiettuja aiheita, kuten perittyä sotatraumaa, perheväkivaltaa ja homoseksuaalisuuden torjuntaa. Voima arvioi kesäkuussa Silenceä osana laajempaa Berliinin teatteritarjontaa kuvaava raporttia.
Esitykset Tanssin talossa 9.–11.10. Ennen 10.10. esitystä pidettävässä taiteilijakeskustelussa mukana ovat molemmat ohjaajat ja itse Falk Richter. Samuli Nordberg ja näyttelijä Anna Kuusamo ovat vieraana myös 1.9. julkaistussa Teatterin politikkaa podcastin jaksossa Kapitalismin romahdus.
