Lukuaika: 2 minuuttia

Teatteri Viiruksen Rocky tarjoaa verisen kuvaelman vastakkainasettelun kärjistymisestä 

Rocky on Sylvester Stallonen käsikirjoittama ja kolmella Oscarilla palkittu menestyselokuva vuodelta 1976. Siinä Stallone esittää työläistaustaista ja yksinkertaista nyrkkeilijää, joka erinäisten ponnistelujen kautta päätyy raskaansarjan maailmanmestarin kanssa samaan kehään.

Rocky! Return of the Loser on puolestaan tanskalaisen ohjaaja ja käsikirjoittaja Tue Bieringin useilla teatteripalkinnoilla noteerattu monologinäytelmä, joka on nyt nähtävillä suomalaisena sovituksena Teatteri Viiruksessa.  Jussi Sorjasen ohjaamaa esitystä on työstetty yhdessä Bieringin kanssa.

Viiruksen versiossa näyttelijä Martin Bahne kertoo ensin yleisölle, miten vaikuttavana hän on kokenut Rocky-elokuvan. Erityisen innostunut Bahne on elokuvan tarjoamasta mahdollisuudesta saada kulttuurikeskiluokan edustajana samaistua yhteiskunnallisesti heikommasta asemasta tulevan hahmon suureen selviytymistarinaan.

Näyttämöllä kuultava teksti on mainiota ja hahmon eläytyminen tuntuu aidolta. Matkan varrella mukaan alkaa tunkeutua viitteitä, jotka paljastavat kertojan huomaavan Rockyn tarinassa hänen omaa arvomaailmaansa suoraan haastavia rasistisia ja seksistisiä painotuksia sekä hänen itsensä edustamaan luokka-asemaan kohdistuvaa hyökkäystä.

Alkuperäisen innostuksen ja uusien havaintojen tuottama kognitiviinen dissonanssi saa näyttelijän pian tolaltaan. Tämä taas johtaa surrealistisesti näyttämöllistettyihin mielikuviin siitä, miten Rockyn tarina jatkuu yhä raadollisempana äärioikeiston ja sen harjoittaman luokkaväkivallan kuvauksena. Viimein näyttelijähahmo vie oman uhriutumisensa tappiin asti ja ripustaa itsensä lihakoukkuun.

Esitystä seuraavan tiedostavan kulttuurikeskiluokan edustajan silmissä kertojahahmon samaistuminen USA:n työväenluokkaiseen sankaritarinaan tuntuu kaikessa tekopyhyydessään tunnistettavalta. Sen sijaan finaalin hurmeinen via dolorosa tuntuu jo hiukan makaaberilta ja esityksen tarjoama analyysi oikeistopopulismin muodostamasta luokkauhasta vähintäänkin liioitellulta.

Mutta tässäpä ei ollut vielä kaikki. Koko kuvaelma kääntyy vielä uudestaan ympäri, kun esityksen epilogissa lavalle saapuu perussuomalaisten vantaalainen kaupunginvaltuutettu Erika Veltheim. Omassa autenttisessa puheenvuorossaan hän kertaa perussuomalaisten usein toistelemia väitteitä juuri heidän sananvapautensa tukahduttamisesta ja vihervasemmistolaisten tuottamasta uhasta isänmaalle.

mainos

Harvemmin draamateatteri ja yhteiskunnallinen todellisuus törmäävät toisiinsa näin brutaalisti.  Epilogin myötä aiemmin kuultu horjuva analyysi yhteiskunnan muutostilasta paljastuu tarkoituksellisen analyysin sijaan muotopuoleksi tunnekuvaukseksi ajassa vellovista jännitteistä.  Samalla vastuu kokonaisuuden tulkinnasta kaadetaan tylyn armottomasti katsojan vastuulle.

Perussuomalaisen poliitikon puhetta lavalta kuunnellessani aiempi makaaberin liioittelun tunne alkaa haihtua. Elämme sittenkin kahtiajakautuneemmassa, piiloväkivaltaisemmassa ja absurdimmassa yhteiskunnassa kuin ennen esitystä erehdyin kuvittelemaan.

Tämä on tärkeä, mutta samalla aivan hirveä havainto.

Tue Biering & Jussi Sorjanen: Rocky! Return of the Loser. 

Esitykset Viirus-teatterissa 20.11. asti. Näytelmä esitetään ruotsiksi, mutta  suomeksi tekstitettynä.

Kirjoittaja on Voiman teatterikriitikko ja vihreiden kaupunginvaltuutettu Helsingissä.

Kommentoi Facebookissa