Yleisö odottaa keikan alkua epävarmana, aivan kuin keikalla olemista arasti mieliinsä palauttaen. Ruusut esiintyy asiakaspaikkoja vähentäneellä Tavastia-klubilla Helsingin keskustassa. Suuri osa yleisöstä on keikalla pitkästä aikaa.
Koronaepidemian kovasti kolhima kulttuuriala on jatkuvassa epävarmuudessa. Ankarasti pohditaan vaihtoehtoisia tapoja järjestää tapahtumia ja saada niistä tuottoa. Alun perin Ruusujen piti esiintyä kahtena peräkkäisenä päivänä Tavastialla huhtikuussa 2020. Nämä jo kahteen otteeseen siirretyt keikat järjestetään 27.–29.10., mutta vallitsevien rajoitusten takia viidelle keikalle jaettuna.
Keikat ovat epäilemättä odotettuja, onhan Ruusut viime vuosien yksi eniten mielenkiintoa herättäneistä kotimaisista tulokkaista. Ringa Mantereen, Alpo Nummelinin, Miikka Koiviston ja Samuli Kukkolan yhtyeen toinen albumi Kevätuhri julkaistiin tänä vuonna. Ymmärrettävistä syistä eli epidemiarajoitusten takia johtuen esiintyminen on jäänyt levyn julkaisemisen jälkeen vähemmälle.
KEIKAN ALUSSA SOLISTI MANNER asteli lavalle yksin ja esitti Mut en sillee -kappaleen valokeilassa laulaen, syntetisaattoria soittaen. Erikoisjärjestetyllä live-keikalla olemisen vieraus unohtui pian – Ruusut toimii tällaisissakin olosuhteissa moitteettomasti. Jopa tunnelmallisemmin.
Yhtye teki keikan aikana ainoastaan yhden välispiikin: Manner kertoi ilostaan olla paikalla ja ihasteli yleisön vastuullisuutta maskien käyttämisessä ja turvavälien noudattamisessa. Tila oli järjestelty niin, että keikkaa voi seurata joko pöydän ääressä istuen tai liinoilla rajatuilla alueilla seisten.
Tanssittavistakin kappaleistaan (joita on yhtyeen tunnetuin Glitchit) huolimatta Ruusut ei ole musiikkia, jonka keikalla tarvitsee riehua. Täytyy olla liikkeessä, mutta niin kevyesti, että ehtii jäädä myös rauhassa ihastelemaan.
Ruusut tuntui erityisen hyvältä näissä olosuhteissa järjestetyllä keikalla. Koronaepidemiaa rajoittavin erikoisjärjestelyin luodaan tiloja, joissa ihmisten on mahdollista olla ja liikkua kunnioittaen muiden fyysisiä rajoja. Keikkakokemus ei olisi läheskään näin hyvä, jos tuntemattomat, hikiset kehot puskisivat toisiaan Illalla-biisin tahtiin. Pitkälle mietitty, hypnoottinen ja harmoninen Ruusujen lavapresenssikin vaatii tilaa ollakseen näin intiimi.
RUUSUJEN JA LAURI LEVOLAN kirjoittamat lyriikat ovat koskettaneet koronaepidemian aikana aivan uudella tavalla. Erityisesti vuonna 2018 julkaistulla Ruusut-debyyttialbumilla on kappaleita, joiden sanoitukset tuntuvat kuin tälle vuodelle tehdyiltä. Siamilaisten ”halusin olla siellä sun kaupungissa enkä tässä mun” ja 555:n ”susta kiinni pitäisin, jos voisin” -lainien tahtiin tanssiminen oli eheyttävä kokemus näinä sosiaalisen eristäytymisen ja kaipuun aikoina. Toukokuussa julkaistu Kevätuhri on lunastanut paikkansa vuoden tärkeimpien albumien joukossa.
Illan hienosti päättävä kappale Suden suu kasvoi live-vetona yhtä vaikuttavasti kuin albumillakin. Yleisö saa viettää viimeiset minuutit valon värjäämässä punaisessa tilassa, jonka jälkeen poistutaan hiljentyvään kantakaupunkiin.
Kotimatkalla oli kuunneltava Kevätuhri uudelleen.
Arvio on kirjoitettu keikasta, joka järjestettiin tiistaina 27.10.
Ruusujen seuraavat keikat Tavastialla keskiviikkona 28.10. ja torstaina 29.10. Liput myy Tiketti.
