Pieni kommunisti joka ei koskaan hymyillyt
Lola Lafon, käännös Aura Sevón, Like 2016, s. 280
☆☆☆
Nadia Comăneci nousi naisvoimistelun ikoniksi, kun hän voitti 13-vuotiaana 1975 EM-kilpailuissa kolme kultaa ja hopeamitalin ja sai seuraavana vuonna Montrealin olympialaisissa ensimmäisenä telinevoimistelijana suorituksestaan täyden kympin.
Comănecissa kiteytyy myös molemmin puolin kylmän sodan esirippua harjoitettu urheilupropaganda ja tähtitehtailu, diktaattori Nicolae Ceausescun johtaman Romanian uhittelu Neuvostoliitolle sekä urheilun vääristynyt naiskuva.
Urheilusankaritar pantiin julistamaan julkisesti uskollisuuttaan valtiolle ja hänet kaapattiin myöhemmin diktaattorin pojan Nicu Ceausescun toimesta hallitsjaperheen piiriin.
Lola Lafon käy kirjassaan läpi Comănecin elämäntarinan Bela ja Marta Karolyin valmennusrinkiin päätymisestä aina vuoden 1989 loikkaamiseen, joka tapahtui vain muutama viikkoa ennen Ceausescun hallinnon romahdusta.
Kirja kuvaa myötätuntoa herättävästi lapsitähden kontrolloitua elämää. Kohteensa vaiteliaisuutta Lafon on paikannut sepittämällä kuvitteellisen vuoropuhelun, jossa arvaillaan, miten Comăneci kirjan tulkintoja kommentoisi. Kiinnostavuudestaan huolimatta ratkaisu on eettisesti ongelmallinen: faktan ja fiktion lomittuessa syntyy vaikutelma, että Comănecin elämää määrittelevät yhä muut kuin hän itse.
