Räjähdysherkkää tavaraa

Uutuussarjis yllättää räjähdysherkkyydellään. Tommi ”Tex” Hänninen kieltää lukijaa jyrkästi lukemasta teosta siellä, missä on avotulta. Café Nobody Extra -albumin huumori on paikoin melko synkkää, ja luodinkestäviin silmälaseihin sonnustautuminen osoittautuu järkiteoksi, kun koossa ovat kaikki katastrofin ainekset. 

Ted Nougat on kadonnut. Tämän etsintä saa kaistapäisiä käänteitä, kun mestaridekkarit Silvio ja Jalmari Jalopenos osoittautuvat heti kättelyssä toheloiksi. ”Voi tietty olla, että me ajettiin sen yli. Tätä kärryä on nimittäin tosi vaikea pitää tiellä”, Silvio aprikoi ja viittaa kulkupeliin, joka on ovelasti naamioitu elintarviketukun autoksi kiinnittämällä sen katolle jättimäisen maustekurkun. 

Työ on rankkaa ja arvaamatonta. Jalmari Jalopenos -taiteilijanimellä tunnettu Bob Camaro päätyy henkisesti vääristyneiden tai pahasti loppuun palaneiden ammattietsivien tukiryhmään.

Hänninen on sarjakuvataiteilija, joka on toiminut myös Like- ja Johnny Kniga -kustantamoiden graafikkona. Hänen Pupuankka-sarjakuviensa nimikkohahmo tekee paluun tuoreessa teoksessa. Muutoin Hänninen on ammentanut koko “kepeän kasvutarinan” aiheet päiväkirjamerkinnöistään, joskin tapahtumat ovat vain “suuntaa-antavia”. 

Teoksen ironia jatkuu mainoksissa, joissa lehtikioskeilla ja kaduilla rettelöiviä lukijoita kehotetaan tilaamaan Café Nobody -lehdet itselleen “katumellakkahintaan”, jotta nämä lakkaisivat nujakoimasta keskenään eivätkä suistuisi ties mihin hämäräbisneksiin. 

Kuvitukset ovat taidokkaita, pääasiassa mustavalkoisia ja tarkan yksityiskohtaisia. On ilahduttavaa, että kun teoksen ilmestymistä on aina tilanteen vaatiessa lykätty hamaan tulevaisuuteen, taiteilija viimein suvaitsee vapauttaa lukijansa epätietoisuudesta. 

Café Nobodyssa vaara on alati läsnä. ”Voiko päivä enää kovaotteisemmin alkaa? Ei kai.”

Tommi ”Tex” Hänninen: Café Nobody Extra

Rosebud Books 2024, 60s.

Rosebud Books on Voima-lehteä kustantavan Voima Kustannuksen osakas.

Teksti: Venla Välikangas

Väärillä papereilla rajan yli

Venäläinen aktivisti pakenee kotimaansa kiristyvää tilannetta Suomeen punkbändin matkassa. Sopeutumista uuteen kotimaahan helpottaa sateenkaareva punkskene, johon päähenkilö solahtaa kohtalaisen sutjakasti huolimatta ikävistä sattumuksista, kuten omaisuutensa menettämisestä tulipalossa. Oleskeluluvan saamiseksi hän solmii avioliiton suomalaisen (pano)kaverinsa kanssa.  

Niko-Petteri Nivan Salome-teoksen pelkistetty piirrosjälki on ilmeikästä ja zinehenkisen letkeää, mikä sopii hyvin tarinan henkeen. Mustavalkoisen tussiviivatarinan ruuduissa mustaa on käytetty säästeliäästi, mutta käsikirjoituksen huumorissa sitäkin runsaammin. Kuvista voi tulla huolimaton vaikutelma, mutta sen ei pidä antaa hämätä –  tarina on todella mieitty ja käsikirjoitus erinomainen. Kahdessa aikatasossa kulkeva tarina kerii auki kohtaus kohtaukselta, kuinka Salome aloittelee uutta elämää Suomessa ja mitä tapahtui ennen hänen lähtöään. 

Räävitön huumori sekä päähenkilön kekseliäs selviytyjäasenne pehmentävät tarinan taustalla piileviä synkkiä ja moniulotteisia poliittisen vallankäytön muotoja. Pehmeyttä ja lämpöä tarinaan tuovat monenlaiset ihmissuhteiden kuvaukset ja solidaarisuus, joka on yksi tarina suurista teemoista.

Teos nostattaa monenlaisia tunteita ja kestää useammankin lukukerran. 

Niko-Petteri Niva: Salome

ZumTeufel 2024, 192 s.

Teksti: Miia Vistilä

Muodonmuutoksia kauriiden saarella

Kuka olet ja mitä voit olla? Milloin ja missä voit olla oma itsesi?

Näitä jälkiteollisen ajan identiteettiteemoja heijastetaan fantasian sävyttämään menneisyyteen sarjakuvatarinassa Kaurisjahti. Sen on käsikirjoittanut amerikkalainen Luke Herr ja kuvittanut suomalainen Siiri Viljakka. Alle satasivuinen teos on kokoaan paksumpi: se on monitasoinen tarina, joka jättää ilmavasti tilaa lukijan omille pohdinnoille. 

Kuvataideviittauksia ja sarjakuvan eri osissa eri tavoin soljuvaa kuvakerrontaa yhdistelevä teos kannattaa katsella läpi hitaasti, nautiskellen ja pohdiskellen. 

Vaikuttavimmillaan tarina on alun sanattomassa kuvasarjassa, joka tiivistää traagisen historian koskettaviksi pysäytyskuviksi. Päähenkilön myötä sivuille saapuvat puhekuplat, ja kerronta muuttuu hitaammaksi.  

Musta, valkoinen ja harmaa riittävät erinomaisesti Viljakan elävän viivan kanssa vuodenaikojen vaihtelun ja luonnonilmiöiden kuvaamiseen. 

Minuuden ja omana itsenään olemisen ohella tarina kertookin ihmisen ja luonnon suhteesta. Valmiiden vastauksien sijaan se tarjoaa kysymyksiä: Paljonko voimme käyttää muita elollisia hyväksemme? Entä jos luonto ei enää uusiudukaan? Miten meidän ihmisinä silloin käy?

Kaurisjahti on vahvasti myös queer-tarina, kertomus transprosessista, omaksi itsekseen tulemisesta ja turvallisista tiloista. Se kertoo yhteisöllisyydestäkin ja siitä, kuinka omat pitävät huolta omistaan. 

Luke Herr, Siiri Viljakka: Kaurisjahti 

ZumTeufel 2024, 75 s.

Teksti Miia Vistilä

Feminismin perusteet

Kansanedustaja Jessi Jokelainen kertoo teoksessaan historiallisten ja omakohtaisten esimerkkien kautta, millaista häirintää ja vähättelyä naiset joutuvat politiikan kentillä kohtaamaan. Samalla käy selväksi, miten mies on yhä normi ja miksi politiikkaan tarvitaan useampia erilaisia näkökulmia. Kriittinen katse kääntyy myös feminismin ja naisille tarjottujen voimaantumismallien suuntaan. 

Femokratia on sisällöltään painava ja lukukokemuksena raskas. Vaikka sivut ovat ilmavasti taitettuja ja selkeästi sekä miellyttävän persoonallisesti tekstattuja, tekstimassaa on suhteessa kuvien määrään niin paljon, ettei sarjakuvakerronnan eri keinoja juuri päästä käyttämään. Tämä tuo yksityiskohdiltaan muuten hallittuun teokseen zinemäistä henkeä: on menty sanomisen tarve edellä! 

Harmaasävyiset henkilökuvat elävöittävät tekstiä ja muistuttavat, kuka puhuu tai keistä puhutaan. Kuvat ovat kauniita ja valokuvamaisen eloisia, mutta suurin osa niistä on puhuvia tai poseeraavia päitä. Ilmeiden ja asentojen takia kuvat muistuttavat valokuvien päälle tehtyjä digimaalauksia. Visuaalisesti kiinnostavimpia ovat sivut, joissa on puhuvia päitä monipuolisempaa kuvakerrontaa. 

Kirja on havainnollistava aikalaishistoriikki naisten asemasta politiikassa ja hyvä perusteos feminismiin varsinkin niille, jotka eivät ole aiheesta vielä paljoa lukeneet. 

Jessi Jokelainen: Femokratia

Suuri kurpitsa 2024, 126 s.

Teksti: Miia Vistilä