Lukuaika: 2 minuuttia

Patriarkaatin perustukset horjuvat Helsinki Cine Aasia -festivaalilla nähtävässä japanilaisessa Aristocrats-elokuvassa

Japanilaisen ohjaajan Yukiko Soden draamaelokuva Aristocrats avaa ikkunan nykypäivän Japaniin, maahan joka monen aasialaisen valtion tavoin kipuilee ikivanhojen äärikonservatiivisten perinteiden ja uusien aikojen liberaalien mullistusten välillä. 

Teoksen voi nähdä aasialaiseen nykyelokuvaan keskittyvillä Helsinki Cine Aasia -festivaaleilla verkossa.

Tutustumme Hanako-neitiin, tokiolaisen yläluokan nuoreen naiseen, joka ei ole vielä päässyt naimisiin. Hän on kiltti, ujo ja tyylitaituruuden mestari kauniine kävelypukuineen ja käsilaukkuineen. Kuin Jane Austenin kerronta kohtaisi Aamiaisen Tiffanylla.

Mutta tarinaan saapuu muitakin sinkkunaisia. Eivätkä monet heistä edes halua naimisiin.

Hanako joutuu tilanteeseen, jossa hän joutuu valitsemaan kahden pelottavan asian välillä: ollako sukulaistensa luona asuva naimaton ja siksi paheksuttu hylkiö, vai ryhtyäkö onnettomassa avioliitossa eläväksi rikkaaksi tyhjäntoimittajaksi? Mutta kun asiat etenevät, muitakin vaihtoehtoja paljastuu…

Aristocrats ei ole pelkästään hylkäämässä miehen asemaa perheen päänä, vaan se kyseenalaistaa rahan merkityksen onnellisuuden mittarina. Aika rajusti se tölväisee myös vanhojen sukulaisten asemaa nuorempien käskyttäjinä.

Leffa sopii hyvin kaukokaipuuta poteville. Aristocrats näyttää laajaa kuvaa Tokiosta, kiipeää pilvenpiirtäjiin ja vie katsojat kattoterasseille nauttimaan Japanin yläluokan arvostamaa englantilaista iltapäiväteetä. 

mainos

Kuvat kertovat käsikirjoituksen ohella luokkaeroista: Hanakoa kuljetetaan autolla paikasta toiseen, mutta ystävät käyttävät metroa. Neidin hiusten kastuminen on merkki kosketuksesta luontoon, melkein seksuaalisuuden ilmaisu, joka ei tietenkään yläluokan naiselle sovi, mutta itsensä elättäjille säiden armoilla eläminen on villiä arkea.

Jos Aristocrats saa kohderyhmäänsä, nuoria naisia, katsomoihin, se pystyy horjuttamaan Japanin kaltaisen bisnespatriarkaatin perustuksia. Niin vallankumouksellinen se on.

Yleensä festivaalien valikoimissa on taideteoksia isoimpien studioiden ja levittäjien listojen ulkopuolelta. Festarikävijät oppivat, ettei teoksen tekemiseen kulunut megabudjetti takaa laatua eikä – pinnallisimmille katsojille tiedoksi – edes viihdearvoa. Jopa elokuvien glitterparaatien ylimmän kisan huipentumaan eli Oscar-gaalaan pääsee silloin tällöin niin kutsuttuja riippumattomien tuotantojen leffoja muihinkin kategorioihin kuin ulkomaisen elokuvan sarjaan. 

Viime vuosien suuri menestystarina on tullut Etelä-Koreasta: Bong Joon-hon käsikirjoittama ja ohjaama Parasite voitti Kultaisen palmun Cannesin elokuvajuhlilla 2019, ja keväällä 2020 se sai parhaan elokuvan Oscarin. Parasite ei varsinaisesti ollut marginaalinen tuotanto, sillä ohjaaja tunnetaan monikansallisesta scifi-spektaakkelista Snowpierceristä (2013), mutta korealaisena elokuvana vain 15,5 miljoonan dollarin budjetin Parasite on lähtökohdiltaan vaatimaton verrattuna Yhdysvaltain elokuvakoneiston satojen miljoonien eurojen tuotoksiin. 

Pienillä uutuuselokuvien festareilla voi bongata tulevia palkintoteoksia. Seuraavilla festareilla on kiva kehua lippujonossa, miten jonkin, minkä vaan, elokuvan alussa tiesi hengentuotteen kohoavan suurmenestykseen tai vähintään kulttimaineeseen.

Helsinki Cine Aasia
verkossa 16.–18.4.2021

Liput ja ohjelma: helsinkicineaasia.fi

Kommentoi Facebookissa