Ratkaisemattomien kysymysten kirja
Pekka Sauri, Kosmos-kirjat
☆☆☆☆
Ennustan, että kirjamaailmassa aforismit nousevat uuteen suosioon, ja pilapiirrokset ohittavat sarjakuvat. Nämä villit tulevaisuudenkuvat toteutuvat pian, ja siitä kiitos kuuluu Facebook-päivityksille ja Twitter-viesteille, joissa lyhyys ja kiteytys on arvo.
Pekka Sauri on ollut loistava pilapiirtäjä jo vuosikymmenten ajan, eikä ihme että siirryttyään kaupungin virkamieheksi hän niittää mainetta sosiaalisessa mediassa.
Uutuuskirjan kantava idea on elämän välitilinpäätös. ”Korkeaan ikään” ehdittyään Sauri pohtii teksteissään mikä lopulta on tärkeää. Rohkeasti hän on kyseenalaistaa kaiken. Sauri miettii useammassakin lohkaisussa mikä on sivistyksen todellinen merkitys – välitavoite kärsimyksen vähentämisessä vai jotain jolla on itseisarvo. Tai voiko Jumala loukkaantua ja jopa kostaa ihmiselle, joka vahvasti epäilee ettei Jumalaa ole? Ja kaikkiahan meitä askarruttaa alati hies- ja rauduskoivun ero – siksi tämän arvostelun kuvituksena on hies- tai rauduskoivuja eikä hienoa kantta, sori siitä.
Eritystä plussaa kirja saa myös asiallisesta ulkoasustaan. Onneksi tätä ei ole disainattu tyypillisen aforismikirjan näköiseksi. (Pikkukissat, kukkaset ja auringonlaskut kuuluvat aforismiläpysköihin, joita niiden tekstien huonoudesta päätellen tehtaillaan joillain aforismigeneraattoreilla.)
Saurin tekstit ovat eri pituisia. Jotkut ovat tarinoita, eivätkä kaikki pätkät suinkaan ole kysymyksiä. Parhaimpiin kiteytyksiin sisältyy humoristinen, itseironinenkin piikki, kuten suosikkiini: ”Jokaista ihmistä on kohdeltava yksilönä. Jokaista seitsemää miljardia. Vai paljonko niitä nykyään on.”