Voima

Naomi Alderman

Voinee todeta, että elämme miesten maailmassa. Globaalissa katsonnassa valta on tiukasti patriarkaatin käsissä. Joidenkin mielestä ongelmat katoaisivat, jos valta siirtyisi matriarkaatille. Tämä ei välttämättä ole hyvä idea; yhtä pahaa ei voi kumota toisella pahalla.

Naomi Alderman spekuloi teoksessaan Voima, mitä seuraisi yhteiskunnan valtarakenteiden päälaelleen kääntämisestä. Hän lähestyy aihetta fiktiivisessä tulevaisuudessa kirjoitetun historiallisen romaanin keinoin.

Voima alkaa asetelmasta, jossa eletään määrittelemätöntä, mutta matri­arkaatin tiukasti hallitsemaa aikaa. Tilanteessa kaikille on ilmeistä, että tuo valta-asetelma on luonnollinen olotila. Nyky-yhteiskuntamme on unholaan painunutta muinaista histo­riaa, eikä siihen ole enää yhteyttä. Tämä asetelma kuvataan radikaalin (mies-)kirjailijan ja kustannustoimittajan välisen viestittelyn kautta, joka toimii kehyksenä varsinaiselle ydin­tarinalle. Se myös kertoo, mihin tarinassa kuvatut tapahtumat lopulta johtavat.

Osa tarinasta sijoittuu historiaan, eli tähän aikaan. Siinä tuo radikaali kirjailija kuvaa mullistusta, jossa teini-ikäisille tytöille ilmaantui kyky antaa voimakkaita sähköiskuja sormistaan. Uusi naisellinen ominaisuus selitetään niukasti, sillä sen syntymekanismi ei ole erityisen merkityksellinen sen seurauksiin verrattuna. Teoksen keskiössä ovat valtarakenteiden purkaminen ja niiden uudelleen rakentaminen.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Alderman ei sano suoraan, että nykyinen miesten valta perustuisi fyysiseen voimaan, mutta tämä ajatus on kirjan läpileikkaava viesti. Naisten uusi kyky antaa heille yhteiskunnassa fyysisen vallan ohessa myös seksuaalisen yliotteen. Se johtaa laajenevaan kaaokseen, jossa vanhoja vääryyksiä korjataan uusilla vääryyksillä.

Valta-asetelmien purkautuminen tapahtuu aluksi paikoissa, joissa naisten asema on ollut heikko. Lukijan on helppo hurrata, kun ihmiskaupan uhrit nousevat entisiä alista­jiaan vastaan. Alderman ei kuitenkaan päästä lukijaansa niin helpolla, että tyytyisi kostofantasioilla hekumoimiseen. Pian valta turmelee matriarkaattia siinä, missä se on turmellut patriarkaattiakin.

Sen lisäksi että teos kuvastaa vallan korruptoivaa luonnetta, voi sen myös lukea perusteluna ajatukselle, että on väärin tuomita tai pyhittää yksilö pelkästään sen perusteella, mihin ihmisryhmään hän sattuu kuulumaan. 

Naomi Alderman: Voima

Suomentanut Marianna Kurtto.

Gummerus 2019, 411 s. 

• 18.2.2019
• Kirjoittanut Jari Tamminen