Lukuaika: < 1 minuutti

Luonnos luonnosta

Esiintymislavaa peittäviin valkoiseksi maalattuihin vanerilevyihin on istutettu parsakaalin kukintoja. Näyttämön sivuista nousevasta katsomosta käsin vaikutelma on kuin katsoisi helikopterista Lapin talvisessa maisemassa loputtomiin törröttäviä aihkimäntyjä.

Näkymän äärellä mittatikkua heilutteleva metsänhoitaja A. E. Järvinen (Tanjalotta Räikkä) julistaa innostuneesti, miten kaikki edessä näkyvä kaadetaan. Samalla alueen reunoille tehdään metsätiet siten, että luonnon sato saadaan kiikutettua kehittyvän Suomen teollisuuden tarpeisiin. Hänen pitchaustaan seuraavat kauhistuneina eräkirjailija A. E. Järvinen (Marja Myllylä) ja taidemaalari A. E. Järvinen (Konsta Laakso).

Käynnissä on avainkohtaus tänä vuonna 25-vuotta täyttävän tamperelaisen Teatteri Telakan näytelmästä Luonnos, 2021 (puupiirros paperille, 21 x 10 km).  Koronan takia useaan kertaan siirretty näytelmä kertoo Lapin luonnosta lumoutuneesta kirjailijasta ja taiteilijasta A. E. Järvisestä (1891–1963), joka vastasi päivätyönään Metsähallituksen ylimetsänhoitajana Lapin laajojen avohakkuiden suunnittelusta. 

Riko Saatsin ohjaamassa esityksessä kuvataan novellimaisesti Järvisen ristiriitaisten elämänvalintojen kautta sodanjälkeisen Suomen kulttuurista ja teollista murrosta sekä kansallisen metsäkäsityksemme tekopyhyyttä. Esityksen kulkuun lomittuu myös kummelihenkisiä videoita, joissa näyttelijät kuvaavat itseironisesti tälle ajalle tyypillisellä tavalla etääntynyttä suhdettaan luontoon.

Päähenkilön jakaminen eri näyttelijöiden ilmentämiin eräretkeilijän, esteetikon ja teknokraatin minuuksiin ei ole esityksen ainoa dramaturginen oivallus. Esityksen rytmiä ylläpitävänä voimana toimii musiikista ja äänisuunnittelusta vastaavan Ilkka Tolosen hypnoottinen rumputyöskentely. Hänen orgaaninen konehuoneensa toimii myös Järvisen kolmoispersoonan vastavoimana tuottaen nähtäviin episodeihin ei-sanallista kommenttinauhaa. 

mainos

Henkilökohtaisen luontosuhteensa ja omien rooliristiriitojensa kanssa kärvistelevä katselija saattaa odottaa näytelmän esittämän maailmankuvallisen jakomielisyyden viimein purkautuvan terapeuttiseen räjähdykseen tai jopa draamalliseen katharsikseen. Mutta kuten usein oikeassakin elämässä, suuret jännitteet jäävät vaille ratkaisua ja vain hiipuvat ihmisten mukana. Eikä luonnon tuhoutumisen kohdalla mikään jälkikäteinen katumus voisikaan kääntää suurta pyörää toiseen suuntaan.

Niinpä myös Järvinen astuu kaikkine itseriittoisine ristiriitoineen hautaansa kuin utelias tutkimusmatkailija edessään häämöttävään kartoittamattomaan maailmaan. Inhimillistä, niin inhimillistä.

Riko Saatsi & työryhmä: Luonnos, 2021 (puupiirros paperille, 21 x 10 km)

Esitykset Teatteri Telakalla 2.9. asti.

Kommentoi Facebookissa