Vuonna 2011 kulttuuripääkaupunkivuotta vietettiin osin ristiriitaisissa tunnelmissa keskellä kulttuurin budjettileikkauksien ja muualla kuin Turussa tuotetun ohjelman. Nyt kulttuuripääkaupunkiuden kymmenvuotisjuhlavuoden pääteoksen, Huoneiden kirjan, toteutuksesta vastaavat melkein täysin turkulaiset tai kaupungissa vaikuttavat taiteilijat. Tämänkaltaista suurteosta ei ole Turussa ennen nähty. Työryhmässä on mukana yli sata vapaan kentän taiteilijaa. Tuotantotahoina ovat paikalliset toimijat teatterin, tanssin ja nukketeatterin aloilta.
Turun Kivipainon taloon on rakentunut kolmen vuoden työn tuloksena valtava, mutta herkkä kokonaisuus, jonka sisällä sisällä kulkeva voi hiljentyä, rauhoittua ja kuunnella. Linnankadun ja Ursininkadun kulmassa sijaitsevaan Turun Kivipainoon rakentuu Saila Susiluodon kirjan 64 runoa eli huonetta mitä erilaisimmiksi teoksiksi.
Huoneiden kirja on mittakaavassaan ja muodossaan ainutlaatuinen. Katsojat – tai tässä tapauksessa kulkijat – kiertävät Kivipainon tiloissa itsenäisesti. Kokemus on jokaiselle kulkijalle erilainen. Huoneiden kirja on poikkeuksellinen myös tekijöilleen, jotka ovat työskennelleet teoksen parissa pitkään.
Äänisuunnittelu isossa roolissa
Äänimaiseman ja musiikin koordinoinnista vastaa säveltäjä, laulaja-lauluntekijä Laura Naukkarinen, joka tunnetaan taiteilijanimellä Lau Nau.
”Olen pitänyt langat käsissä niin, että teoksen äänimaailmasta tulee dramaturginen kokonaisuus. Olen myös auttanut esimerkiksi haalimaan kuorolaulajia ja musiikkiin liittyviä ihmisiä”, hän kertoo.
Naukkarisen rooli teoksessa on hänen mukaansa ajan saatossa hieman muuttunut.
”Olen pitänyt pieniä workshopeja teokseen osallistuville taiteilijoille ylipäänsä äänen tuotannosta ja musiikista, en pelkästään musiikin tekijöille, vaan myös eri taiteenalojen esiintyjille. Lisäksi olen pitänyt laulutyöpajoja. Sitten tässä loppua kohden kun teos tiivistyy, niin olen jonkin verran ihan äänitekniikkaa ihmetellyt teknisen henkilökuntamme kanssa.”
”Saila Susiluodon teoksessa Huoneiden kirja on 64 huonetta, ja sehän perustuu kiinalaiseen Yijing-ennustustraditioon, jossa kolikkoa heittämällä saadaan itselle heksagrammi, joka taas puolestaan viittaa ennustuskirjan 64 luvusta yhteen, josta löydät vastauksen itseäsi askarruttavaan kysymyksen. Huoneiden kirja -esitysteokseen on tehty kaikki Saila Susiluodon runokokoelman 64 huonetta. Kaikissa huoneissa ei suoranaisesti ole ääntä tai musiikkia”, Naukkarinen tarkentaa.
”Mutta tässä teoksessa on äänisuunnittelun rooli laajennettu niin isoksi, että olemme työryhmän kanssa miettineet myös, että jos johonkin huoneeseen esimerkiksi laittaa jotain erikoista materiaalia lattialle – vaikka ruohomaton tai multaa tai lasinsirpaleita – niin se heti muuttaa sen huoneen akustiikkaa. Eli äänisuunnittelu on niinkin perusasioissa kiinni: jotain fyysistä olosuhdetta muuttamalla muutetaan huoneen akustiikkaa, mikä on osa sitä äänisuunnittelua.”
Toisissa huoneissa saattaa olla esiintyjä esittämässä musiikkia, toisaalla saattaa olla mekaaninen ääni-installaatio, nauhalla joku ääniteos tai teknisempi kulkijan liikkeisiin reagoiva ratkaisu. Että siellä on monenlaista äänisuunnittelua ja jotkut huoneet ovat ihan hiljaisia.”
Millaista on kulkea kirjassa
Laura Naukkarisen tekemiä ääniä kuullaan noin kymmenessä huoneessa.
”Tekemiäni äänisuunnitteluita yhdistävät muutamat elementit, olen esimerkiksi käyttänyt niissä kenttänauhoituksia eli nauhoituksia, erilaisista ääniympäristöistä, jolloin tavallaan tuodaan jonkunlainen ympäristö sisään aivan toisenlaiseen ääniympäristöön. Sitten siellä on jonkun verran ihan analogisyntetisaattoreilla tehtyjä ääniä elektronisen musiikin suuntaan ja lauluääntäkin. Aika monessa huoneessa on myös ääneen lausuttu runo saattaa olla yksi elementti. Tanjalotta Räikkä on tämän teoksen ääni silloin kun runoja on lausuttu.”
Teoksen taiteellinen johtaja Alma Rajala miettii sen koko alkuidean olleen poikkeuksellisen tilallinen runoteos, jollaisena hän Saila Susiluodon Huoneiden kirjan kokee.
”Tämä rakentaa jo teoksena talon. Susiluoto on kirjoittanut 64 runoa, jotka kaikki ovat huoneita talossa. Kirja alkaa sanoilla ’tyttö kävelee tuulenpuhkomaan taloon’ ja silloin kun olen lukenut tämän ensimmäisiä kertoja – kirjahan on vuodelta 2003 eli hyvin kauan aikaa sitten minäkin olen tähän tutustunut –, niin tämä oli todella upottava eli immersiivinen kokemus jo luettuna.”
Rajalalle tuli heti tuolloin mieleen minkälaista olisi kulkea tässä kirjassa; miten voisi astua aivan oikeasti, konkreettisesti, näihin mielettömiin huoneisiin. Nyt tämä on toteutunut. Kivipainon talossa näemme esimerkiksi hevosen huoneen, takkahuoneen, luokkahuoneen illalla, romahtavan huoneen, jossa on mekaaninen joutsen. Tuulisen huoneen, jonka katossa on vene.
”Nämä runot ovat ikäänkuin kokonaisia pienten maailmojen otsikoita. Juuri se kävelyn ja löytämisen fiilis, minkä tämä kirja jo välittää, se tuntui sellaiselta niin paljon mielikuvitusta kiehtovalta, että tämä on pakko tehdä myös oikeasti tavallaan todelliseen maailmaan. Mutta se kysymys ei olekaan aivan niin yksinkertainen, että nämä huoneet vain rakennettaisiin, koska nämä runot rakentavat jo huoneita, mutta ne rakentavat myös sellaisia ulottuvuuksia jotka eivät ole meidän maailmamme ulottuvuuksia, vaan totta kai runon assosiaatioiden avaruuksia”, Rajala pohtii.
”Ja niiden rakentaminen taas huoneiksi toisten taidelajien myötä ei olekaan ihan yksinkertainen juttu, koska runo ei koskaan pelkisty yhteen kuvaan tai se ei koskaan pelkistyy yhteen tilalliseen ideaan. Sen takia se on tuulenpuhkoma talo ja että se alati muuttuu ja tuuli vähän niinkuin viskoo niitä ideoita ja teemoja huoneesta toiseen, se on tämä koko homman ydin.”
Turkulainen nukketeatteritaustainen musiikintekijä, äänisuunnittelija ja psykologiopiskelija Hilla Väyrynen, jonka musiikkia voi löytää myös Tienhaara-taiteilijanimen takaa, on tehnyt Huoneiden kirjaan sekä oman installaation että äänet kahteen muuhun huoneeseen. Hän iloitsee immersiivisen esitystaiteen antavan tekijällekin paljon vapautta rikkoa totuttuja kaavoja ja etsiä uusia tapoja kutsua katsoja teoksen maailmoihin.
Äänen luonne on yhdistää
”Ääni on elementtinä kuin tehty immersioon. Tykkään ajatella, että sen luonne on yhdistää: se täyttää sekä huoneen fyysisen että ihmisen psyykkisen, kokemuksellisen tilan, kuroo niitä yhteen. Esityksen ei-kestollinen luonne antaa lisää aikaa pysähtymiselle ja oleskelulle, tuntemusten ja mielleyhtymien tunnustelulle kaikessa rauhassa. Se on äänentekijän näkökulmasta kiitollista ja inspiroivaa.”
Tunnustelusta kun tulee puhe, niin Väyrysen toteuttama huone koetaankin etupäässä kuulo- ja tuntoaistien avulla. Huoneen runo on sovitettu ja sävelletty lauluksi, joka kuullaan vastamelukuulokkeista silmät kiinni muistivaahtomuovialustalla seisten.
”Siinä ikään kuin leikitään aistideprivaatiolla ja toisaalta kutkutellaan sekä korvia että välikorvaa. Susiluodon runo käsittelee asioiden kokemista suoraan ja avoimesti, paljain jaloin, sellaisina kuin ne ovat. Kivien teräväpiirtoinen helinä korvissa tuo materiaalin aivan liki ja muistivaahto, joka kehitettiin alun perin astronauteille vaimentamaan g-voimien vaikutuksia astronautteihin raketin laukaisussa, antaa sille hurjan vastavoiman. Se muuntuu jalkojen alla hitaasti ja pehmeästi hämmentäen tasapainoaistia. Kun alustalta astuu taas kivilaatalle, jokin havainnoinnissa on muuttunut. Se menee järjen ohi suoraan kehoon, luihin ja ytimiin, mikä on minulle tärkeää”, Väyrynen painottaa.
Hän on Huoneiden kirjan myötä innostunut tällaisesta installaatiomuodosta myös musiikintekijänä.
”Musiikki on ollut minulle aina vahvimmillaan yksin luureista kuultuna, jolloin se avaa uuden tilan kuulijassa ja ottaa sisälle maailmaansa. Minua kiehtoo, kuinka niin intiimiä kokemusta voisi tietoisesti voimistaa ja sävyttää. Installaatiossani olen paljon sen äärellä. Miten tilan ominaisuudet vaikuttavat, materiaalien tuntu, ahtaus, pehmeys, hämäryys?”, taitelija pohtii. Hänelle on ollut sytyttävää löytää nukketeatteritaustan ja laulunteon maailmojen väliltä tällainen linkki.
”Siihen vaikuttanee myös tämä streamauksen aika, kun kaikki maailman musiikki on kuultavissa ja videot katsottavissa koska ja missä vain. Kun musiikkivideo on arkipäiväistynyt laulun kohottamisen ja sävyttämisen muoto, jotain erityistä arvoa tuntuu olevan niiden aistien yhdistämisessä musiikkikappaleeseen, joita ei vielä voida jäljentää virtuaalisesti. Installaatio voisi olla kuin ’musiikkivideo 2.0’, joka laajentaa kappaletta aistillisen läsnäolon kautta. Se kutsuu.”
Itkulaulua ja tummaa elektroa
Hienoja löytöjä Hilla Väyrynen on myös tehnyt yhdessä varjo- ja nukketeatteritaiteilja Elviira Davidowin kanssa, joka laulaa oman huoneensa runon karjalaisen itkuvirsiperinteen mukaisesti.
”Elviira kävi luonani äänittämässä itkulaulua ja antoi minulle vapaat kädet taustan kanssa. Kuin itsestään ja täysin yllättäen sovitus lähti vetämään tummasävyisen elektron suuntaan. Se oli meille molemmille melkoinen ahaa-elämys: itkeminen ja tanssiminen on aivan päivänselvä yhdistelmä. Siinä on jotain niin todellista ja tuttua irti päästämisen tuntua. Psykologina voin myös suositella kumpaakin kaikille pahan paikan tullen – se palauttaa autonomisen hermoston levollisempaan tilaan. Katarsis siinä todella toimii. Itkuteknotutkimuksemme jatkuvat.”
”Tässä teoksessa kannattaa antautua talon vietäväksi, avata suljettuja ovia, kokeilla, vaeltaa, levätä, ihmetellä, kysyä. Aikaa Huoneiden kirjan kokemiseen on vain tämä elokuu, pidä kiirettä että ehdit mukaan”, Laura Naukkarinen kehottaa.
Huoneiden kirja. Ensi-ilta 13.8., sisäänkäynti Ursininkatu 6, 20100 Turku, muut esitykset: 14.–29.8.2021 Lisätiedot ja tarkemmat esityspäivät: www.huoneidenkirja.fi
Teoksen tuottavat TEHDAS Teatteri, Aurinkobaletti ja Aura of Puppets. Ydintyöryhmä: Alma Rajala, taiteellinen johtaja; Johanna Latvala, skenografia ja visuaalisuus; Jarkko Forsman, valot; Laura Naukkarinen, ääni; Riikka Mäntymaa, pukusuunnittelu; Venla Luoma, kokemuksellisuus ja yleisön kuljetus; Lee Lahikainen, liike; Maria Laitila, yleisötyö; Maiju Tainio, hovimestareiden koordinointi; Irene Lehtonen, valoassistentti; Jesper Dolgov, valokuvaus; Jenni Sormunen, graafinen suunnittelu; Jussi Virkkumaa, videokuvaus; Pia Puustelli, viestintä ja markkinointi; Sara Koiranen, tuotanto ja Sinimaria Tomperi, johdon assistentti; Urmas Poolamets, Aurinkobaletin huoneet.
