Laura Poitras: All the Beauty and the Bloodshed
Ensi-ilta 10.02.2023, nähtävissä DocPointissa 31.1.-5.2.
★★★★★
Laura Poitrasin (Citizenfour, Risk) uusin dokumentti All the Beauty and the Bloodshed alkaa kohtauksella, jossa ihmiset heittävät lääkepurkkeja vesialtaaseen newyorkilaisen Met-museon Sackler-siivessä. Aktivismitempaus on taiteilijan ja valokuvaajan Nan Goldinin (1953-) perustaman P.A.I.N.-yhteisön (Prescription Addiction Intervention Now) järjestämä.
Elokuva seuraa opioidiriippuvuuteen itsekin sairastuneen Goldinin ja P.A.I.N.-yhteisön toimintaa opioidikriisiä ja Sacklerin sukua vastaan. Suku on perustanut Purdue Pharma -lääkeyhtiön, joka on lobaten ja opioidien riskejä vähätellen ollut osana kriisin luomisessa ja hyötynyt siitä taloudellisesti. Sacklerien rooli taidemaailmassa on vahva – suku tekee lahjoituksia taidemuseoille ympäri maailman. Ryhmän tavoitteena on saada toisten kärsimyksellä hankitut rahat pois taideinstituutioista ja Sacklerien nimet alas museoiden seiniltä.
Aktivismin lisäksi dokumentti esittelee kattavasti Goldinin valokuvia ja henkilökohtaista historiaa. Elokuvassa esitetty tuotanto (mm. The Ballad of Sexual Dependency) kuvaa etenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen alakulttuuriyhteisöjä. Vaikka Goldinin nähdäänkin kuvaavan marginaalissa elävien ihmisten elämää, elokuvassa todetaan, etteivät kuvissa esiintyvät henkilöt itse ajattele elävänsä marginaalissa. Kuvista hehkuukin rikas elämä sen iloineen ja kipuineen.
Vuosikymmenten takaiset valokuvat voivat aluksi tuntua katsojalle hieman irrallisilta nykyhetkessä tapahtuvasta aktivismista. Elokuvan edetessä käy selväksi, että juuri ne avaavat taiteilija-valokuvaajan persoonaa, auttavat ymmärtämään aktivismin pohjasyitä ja teemoittavat dokumenttia. Vahvaan rooliin, dokumentin nimestä lähtien, nousee Goldinin siskon tarina. Monta eri teemaa käsittelevä paketti on rakennettu poikkeuksellisen hienosti ja se pysyy kasassa erinomaisesti.
Goldin sanoo, että hänen vihansa Sacklereita kohtaan on henkilökohtaista, mutta ei johdu hänen omasta riippuvuudestaan. Goldinin kuvista – kuten aktivismistakin – paistavat koskettavasti yhteisön ja ystävyyden voima, rakkaus, valtavat surut ja erilaiset riippuvuudet. Goldinin elämää puhkuvat ja rehelliset kuvat riemastuttavat, samoin ne hetket dokumentissa, kun Sacklereiden nimet yksi kerrallaan otetaan alas museoista.
