Kolme naista
Jafar Panahi
☆☆☆☆
Iranilaiselta Jafar Panahilta on kotimaassaan oikeuden päätöksellä kielletty elokuvien teko. Siksi hänen viime vuosien elokuvansa ovat olleet minibudjetilla ja pienellä kuvausryhmällä toteutettuja guerillafilmejä, joissa hän käsittelee absurdin tilanteensa kautta laajemminkin oman yhteiskuntansa jännitteitä.
Esimerkiksi Taxi Teheranissa (2015) maestro esitti itse taksikuskia, jonka kyytiläisten kautta käsiteltiin esimerkiksi kuolemantuomiota, naisten asemaa, piraattikauppaa, kulttuuripiirien kiellettyjä harrastuksia, koululaitoksen ongelmia, rikollisuutta, kansan taikauskoa sekä tietenkin elokuvien tekemisen ja levittämisen sensuuria.
Jos Taxi Teheran oli jonkinlainen street movie, Panahin uusin elokuva Kolme naista (2019) on tyylipuhdas road movie, jossa ajellaan autolla luoteis-Iranin azerinkielisellä vuoristoseudulla. Nyt Panahi lähtee näyttelijä Behnaz Jafarin kanssa etsimään vanhoillisen perheensä asettamien rajoitusten takia itsemurhavideon elokuvakouluunsa lähettänyttä opiskelijatyttöä. Tytön tarinan ja muiden vastaantulevien ihmisten kautta Panahi kuvaa – kulttuurisensuurin ja vanhanaikaisten sukupuoliroolien kaltaisten vakioteemojensa ohella – muun muassa perinteiden taakkaa, vanhoillisia taidekäsityksiä, maaseudun köyhyyttä, ikääntymistä, sukupolvien kuiluja ja ihmisten pohjimmaista inhimillisyyttä.
Käsikirjoituksesta Cannesissa palkittu teos on mestarillisen elokuvantekijän tyylinäyte siitä, miten yksinkertaisin keinoin voi tehdä vaikuttavaa elokuvaa – kun sen vain osaa.
