Lukuaika: 3 minuuttia

Kesäkuun levyarvioissa moshimoshi, Emmi Kuittinen & Ikuisen ikävän orkesteri, Jaakko Laitinen & Väärä raha sekä DJ Massimo

moshimoshi

moshimoshi I

All That Plazz (2021)

Vuosi sitten perustettu helsinkiläinen moshimoshi tulee ryminällä vaihtoehtorockin kentälle. Yhtye julkaisee tänä vuonna kolmen EP:n trilogian, josta ensimmäinen osa ilmestyi vappuna. Reilun 11 minuutin mittainen, viisi biisiä sisältävä levy on eheä kokonaisuus, joka lupailee hyvää tulevalta.

Musiikissa yhdistyvät genret emosta, punkkiin ja jazzista melodiseen indiepoppiin. Lopputulos ei kuitenkaan kuulosta siltä, että tyylien välillä kikkailtaisiin vain kikkailun vuoksi. Energinen soitto hioutuu kitaristi-laulaja Aatu Kovasen raakaan huutolauluun, ja lopputulosta on helppo verrata vuosituhannen vaihteen At the Drive-In -yhtyeen tuotantoon. Mistään nostalgiatripistä ei ole kyse, sillä soundi on rehellisen tuoretta ja omaleimaista.

Antti Kurko ★★★★★

Emmi Kuittinen & Ikuisen ikävän orkesteri

Itken ja laulan

Kansanmusiikki-instituutti (2020)

Itkulaulut vyöryvät musiikin alkulähteiltä tuoden viestin “entisten aikojen idättäjäisiltä”, jotka yltävät “katsomaan tätä kurjarukkaa”. Viuluineen, kanteleineen, munniharppuineen ja jouhikkoineen, yllätysbonuksena ukulele, Emmi Kuittisen luotsaama kahdeksan naisen kokoonpano nostattaa syvän dynaamisia soundeja, jotka kehystävät maata järisyttävää laulua. Itkujen vokalismi edellyttää huikeaa teknistä osaamista, oikeaa hengitystä ja hyviä vatsalihaksia. Muinaiset sävelet saavat joskus seurakseen uudemman musiikin synkooppeja. 

“Itku epäoikeudenmukaisuudesta” soimaa meitä, jotka haluamme “ilmaiseksi ihanuutemme saada”, kun muualla kärsitään. Välillä itkusta kumpuaa rakkaudesta helisten kaipuun suloa, kiitollisuutta kaikesta, kunnioitusta korkeuksiin.

Iida Simes  ★★★★★

Jaakko Laitinen & Väärä Raha

Suomi Disco

Playground Music (2021)

Yhtyeen musiikki on heille, jotka ovat pohtineet millainen ääniraita Kaurismäen ja Kusturican kollaboraatiossa soisi. Yhtye ymmärtää balkanilaisen kansanmusiikin kirjoittamattoman säännön: mitä sorretumpi kansakunta, sitä kauniimpaa sen musiikki. Sydänjuuria riipivät balkantorvet ja melankoliset lappalaislyriikat muistuttavat elämän häilyvyydestä ja siitä, että on syytä juhlia vielä, kun on aikaa.

Jaakko Laitinen & Väärä Raha on ennen kaikkea live-bändi, ja se kuuluu myös Näennäinen-albumin julkaisukiertueella Zürichissa äänitetyn setin taidokkaassa jälkityössä. Vaikkei kiertueen nimikkoalbumin kappaleita löydy siitä montaa, se on erittäin eloisa ja hyvin suunniteltu kokonaisuus. Suomi Disco on vinyylilevy, jota pandemian uuvuttama sielu kaipaa.

Julius Halme ★★★★

DJ Massimo

MZMO

Monsp (2021)

DJ Massimo on tehnyt niin sanotun tuottajalevyn. Eli tuottanut levyn taustat, ja kullakin biisillä vierailee vaihtuva porukka kotimaisia räppääjiä. 

Yhden tuottajan kasaaman levyn etu on tietenkin siinä, että äänimaisema pysyy yhtenäisenä. Biisi biisiltä vaihtuvat vokalistit kuitenkin tuovat omat haasteensa. Massimon melko niukat beatit, läskit bassot ja terävä säksätys sopii joillekin tosi hyvin ja toisille ei sitten ollenkaan.

Levyn kohokohta on Aren, Palefacen ja Sairas T:n vetämä Dunning Krueger. Se on paras räppibiisi, mitä Suomesta on tullut pitkään aikaan. Osa levyn biiseistä seisoo suorin jaloin, eivätkä ne lähde koskaan kunnolla liikkeelle. Vaikka kokonaisuudessa MZMO ei oikein kanna itseään, se onnistuu myös jossain täydellisesti. Ei se huono saavutus ole.

Jari Tamminen ★★★

Kommentoi Facebookissa
  • 27.5.2021
  • Kirjoittanut voima