Ilmastonmuutos pakottaa meitä sopeutumaan vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä tuottavaan ruokavalioon. Samalla se antaa mahdollisuuden kasvattaa uusia lajeja ja lajikkeita pohjoisempana kuin ennen. Pähkinäpensaat tulevat kasvamaan Kainuussakin. Niiden nykyisillä luontaisilla kasvualueilla etelässä menestyvät myös jalopähkinät kuten saksanpähkinä ja herttajalopähkinä. Metsäpähkinä eli hassel on menettänyt kasvupaikkojaan lehdoissa peltoviljelylle ja metsätaloudelle, eikä sitä vielä viljellä puutarhoissa Latviaa pohjoisempana.
Metsäpuutarhuri Joel Rosenberg esittelee ensimmäisessä Suomen oloihin kirjoitetussa oppaassaan Pähkinöitä omasta puutarhasta, miten valitsemalla kasvatettavia puita ja pensaita kokeiluun ja jalostukseen voimme tulevaisuudessa tuottaa hasselpähkinöitä kuten nykyään omenoita. Pähkinänviljely ei ole aivan hätäisen hommaa, ensimmäinen sadonkorjuu koittaa 7 tai 15 vuoden kuluttua taimien istutuksesta.
Pähkinöitä tai siemeniä tulisi nykyisten ravitsemussuositusten mukaan syödä pari ruokalusikallista päivässä. On olennaista muistaa, että nimestään huolimatta maapähkinät kuuluvat hernekasveihin. Ne eivät ole yhtä terveellisiä, eivätkä kuulu tämän kirjan aihepiiriin.
Pähkinöiden liotus tekee niistä helpommin sulavia ja poistaa fytiinihappoa jolloin vitamiinit ja terveelliset rasvahapot imeytyvät paremmin. Syöjien kolesteroli alenee ja sydäntautien sekä syöpien riski vähenee.
Rosenberg ei purista tietojaan pähkinänkuoreen, vaan runsas ja kattava opas käy jännittävillä tutkimusmatkoilla pähkinöiden kasvupaikoilla. Se esittää seikkaperäisesti kattavin kuvin ja sanoin, miten pähkinät voivat yleistyä ja menestyä Suomessa. Kirja ilmestyy joulukuussa.
Joel Rosenberg: Pähkinöitä omasta puutarhasta – Opas suomalaisten pähkinöiden kasvattamiseen
Into Kustannus 2020, 188 s.
