Papin perhe
Minna Canth, Heini Tola
Teatteri Avoimet Ovet
☆☆☆☆
Linjakkaita näyttämötoteutuksia on Avoimissa Ovissa saatu ihailla aiemminkin. Papin perheessä skenografian eli visuaalisuuden, valaistuksen ja näyttämötekniikan rakentamat tunnelmat kannattelevat ja kehystävät upeasti tapahtumia perheessä, jossa sukupolvien asenteet ja ajatusmaailmat törmäävät. Katsomoon tullessa astutaan melkein sakraaliin tilaan, minimalistisesti lavastettu näyttämö huokuu ankaraa puritanismia ja kaukana kumisevat kirkonkellot luovat uhkaavaa tunnelmaa.
Musiikki vaihtelee Siionin virren ja letkeiden foxinrytmien välillä. Kultafoliolla päällystetyt arkit tuovat lavalle auringonpaisteen, ja näyttelijöiden väliinsä pingottama valkoinen kangas asettuu käden käänteessä pöydäksi.
Canthin aikoinaan esiin nostamat yhteiskunnalliset teemat, kuten tasa-arvo, koulutus, naisten asema ja sananvapaus ovat ikuisia ja aina ajankohtaisia. Tiukan vanhoillinen pastori-isä (Jukka Pitkänen) ja hänen kolme lastaan elävät eri todellisuuksissa, eivätkä he osaa kuunnella toisiaan. Välirikko on väistämätön, ja siitä kärsivät kaikki. Uskonnon nimissä on aina tehty pahaa niin yhteiskunnassa kuin ihmissuhteissa.
Hankalin osa on perheen äidillä (Ella Pyhältö), joka turhaan yrittää sovitella ja lieventää perheensä tulehtunutta tilannetta. Hän on kuin näyttämön taustakuvaksi asetettu maalaus linnuille saarnaavasta suojeluspyhimys Franciscus Assisilaisesta, toivon symboli. Kun lapset karkaavat omille teilleen lehahtavat animoidut linnut siivilleen.
Sekä Minnan Canthin että ohjaaja Heini Tolan tavoitteena on osoittaa yleisölle askeleita suvaitsevaisuuteen, ymmärrykseen ja toisen kuuntelemiseen. Siinä Papin perhe onnistuu kiitettävästi.
ROOLEISSA Mirjami Heikkinen, Seppo Merviä, Tatu Mönttinen, Jukka Pitkänen, Ella Pyhältö, Outi Vuoriranta
