Lukuaika: 2 minuuttia

Helmikuun levyarviot: Fatima Al Qadiri, (proto)Torvinen, Joona Toivanen Trio & Huora

Fatima Al Qadiri: Medieval Femme

Hyperdub 2021

New Yorkissa vaikuttava kuwaitilaissyntyinen äänitaiteilija Fatima Al Qadiri yhdistelee tuotannossaan arabimusiikin ilmaisukeinoja kokeelliseen elektroniseen musiikkiin. Aiemmilla levyillään Al Qadiri on tutkinut sukupuoli-identiteettiä ja yhteiskunnallisten liikkeiden tukahduttamista. Ambient-henkistä Medieval Femme -levyä ovat puolestaan inspiroineet keskiaikaiset naisarabirunoilijat. Islamilaisen puutarhan metafora vie kuulijan syvämietteiselle matkalle, jossa haaveilu ja suru maailman nykytilasta limittyvät toisiinsa. Kaikuvat ud-, huilu- ja urkusamplet tuovat mieleen Dead Can Dancen varhaiset levyt. Al Qadirin tyylille ominaiset retrosävyiset orkesterisamplet, vahvat bassot sekä mantramaiset laulut luovat unenkaltaisen, lumoavan maailman.

Mika Pekkola ★★★★★

(proto)Torvinen: Toinen isi

Humu Records 2021

Joy Divisionin ja The Curen vaikutteet kuuluvat joensuulaisen (proto)Torvisen kolmannella pitkäsoitolla. Aikuisgoottirockiksi tyyliään tituleeraavan yhtyeen kuvaus on osuva. Toisen Isin soundi vaihtelee intensiivisistä kitararock biiseistä tummiin syntikkapoppeihin ja niiden välillä leikitteleviin tanssijalkaa vipattaviin menobiiseihin. Levyllä esiintyvät lyyriset teemat käsittelevät keski-ikäistymistä ja isyyttä katkeran ivallisesti ja itseironisesti. Kaikki kappaleet eivät kuitenkaan ole eksistentiaalista vanhenemisangstia. Poliittissävyisissä kappaleissa kyytiä saavat myös poliisi, vartija ja kapitalismi. Joulukuussa julkaistu levy räjäyttää suomalaisen indie-rock pankin jättäen kuulijan puristamaan rystysiään valkoisena, odottaen keikalle pääsyä.

Julius Halme  ★★★★

Joona Toivanen Trio: Both Only

We Jazz Records 2022

Jazzbändin perusyksikkö on piano, basso ja rummut. Kun Joona Toivanen, Tapani Toivanen ja Olavi Louhivuori pääsevät studiossa soitintensa ääreen, meno ei ole kovinkaan perinteistä. Tapani Toivasen soittaessa bassoa jousella efekti on järkälemäisempi kuin islantilaisen muotikoneen, halldorophone-sähkösellon konsanaan.

Instrumentaalimusiikin kuuntelemisessa kuuleminen ei riitä, musiikki pitää nähdä. Both Only -avaus laukkaa kevyesti 1950-luvulta lähitulevaisuuteen ja Acceptance-biisissä me näkijät reissaamme töihin tai mestauslavalle.

Tämän levyn soidessa näemme kirkkaasti ilman sieniä, miten teeman variaatiot nostattavat revontulet seinille ja minimalismi on näennäistä.

Iida Simes ★★★★★

Huora: Älä luovuta

Backstage Rock Shop 2022

Huoran varsin suureksi kasvaneen suosion voi kenties paikantaa siihen, että meno on metalliksi tarpeeksi punkkia mutta sisältää elementtejä, jotka takaavat, ettei homma typisty ihan peruspunkiksi.

Laulaja Anni Lötjösen karisma kantaa tälläkin kertaa, biisit ovat täynnä tiukkaa sanomaa ja poljentoa. Vahvoina kappaleina esiin nousevat luontotuhoa peilaava ja Linkolan ajattelua kyseenalaistava Loppu. Sitten on poliisiväkivaltaan ja George Floydiin (Pelasta ja turvaa) sekä itänaapuriin (Njet, Vlad!) liittyvät rallit, jotka resonoivat näinä maailmanpoliittisina aikoina.

Tuore Älä luovuta jatkaa siitä mihin edellisellä Kosto elää! –levyllä jäätiin. Vaikka homma toimii mainiosti edelleen niin silti herää kysymys: menikö nyt vähän liikaa edellisen kertaukseksi?

Antti Kurko ★★★

  • 3.2.2022
  • Kirjoittanut voima