
Angloamerikkalaisissa genresarjakuvissa on harvoin uskottavia naispäähenkilöitä, mutta Alan Mooren käsikirjoittama Halo Jones on yksi tällainen. Prekaari selviytymistarina nihilistisessä avaruussotien ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden maailmassa on kestänyt aikaa yllättävän hyvin ensijulkaisupäivistään 1980-luvulta.
Kokoelman ensimmäisessä osassa käsitellään kaupungilla liikkumista naisnäkökulmasta. Ostosreissu pitää suunnitella tarkkaan vaaroja kuhisevassa kelluvassa vannekaupungissa.
Toinen osa kertoo prekaarista duunarielämästä luksusristeilijällä. Sukupuoli-identiteetin vaihtelussa minuutensa kadottanut sivuhahmo on ollut teemoiltaan 50 vuotta aikaansa edellä ja voi näyttäytyä nykylukijalle joko tympeänä vittuiluna tai sysimustan huumorin kuvauksena sateenkaarielämän vaikeuksista.
Kolmannessa osassa Halo Jones pestautuu armeijaan. Sodanvastainen sanoma näkyy sodan syiden ja varsinkin taistelujen psyykkisten seurausten kuvaamisessa.
Ian Gibsonin mustavalkokuvitusta elävöittää Barbara Nosenzon tumma ja murrettu väripaletti. Vaikka heteromieskatse näkyy ajoittain päähenkilöiden kuvauksessa, seikkailun sisäinen uskottavuus pitää päähenkilöt liikkeessä ja riittävän uskottavasti puettuina.
Alan Moore, Ian Gibson, Barbara Nosenzo: Halo Jonesin balladi
Suom. Jukka Heiskanen
Zum Teufel 2024, 216 s.