Lukuaika: 2 minuuttia

Grand Hotel Europa on armotonta satiiria eurooppalaisesta eetoksesta

Italo Calvinon klassisessa romaanissa Jos talviyönä matkamies lukija yrittää lukea samannimistä kirjaa, jonka muoto vaihtelee kirjan edetessä tyylilajista toiseen. Hieman samaa ideaa on hollantilaisen Ilja Leonard Pfeijfferin menestysromaanissa Grand Hotel Europa. Siinä kirjailijan nimeä kantava mies kirjautuu Grand Hotel Europa -nimiseen hotelliin ja alkaa kirjoittaa uutta romaaniaan. Lukija siis lukee Ilja Leonard Pfeijfferin kirjoittamaa romaania, jossa samanniminen kirjailija kirjoittaa kirjaa, josta lopussa sitten muodostuu Grand Hotel Europa. Melko metaa.

Lähes 600-sivuinen romaani satirisoi armotta eurooppalaista eetosta. Kirjassa Eurooppa on omaan menneisyyteensä jämähtänyt manner, joka suhtautuu hysteerisesti ulkopuolelta tuleviin maahanmuuttajiin ja pakolaisiin. Vanhalla mantereella ei ole enää kuin menneisyytensä, ja hotellin tavoin sen loisto on himmennyt.

Nurinpäin-kolonialismia

Onkin kuvaavaa, että kirjassa tämän eurooppalaisen loistohotellin ostaa itselleen kiinalainen liikemies, joka korvaa aulassa sijaitsevan muotokuvan romanttisella Pariisi-kuvalla ja muokkaa hotellista löytyvän kiinalaisen huoneen perinteiseksi englantilaiseksi pubiksi ihastuttaakseen hotellissa yöpyviä maanmiehiään ja -naisiaan. Näin eurooppalaisten kolonialistinen kiinnostus mystiseen itään tulee Pfeijfferin kirjassa käännetyksi hauskasti nurinperin.

Turistit ovat nykyajan barbaareita, jotka vyöryvät massoittain keskeisiin kohteisiin ympäri Eurooppaa hajottaen ja mellastaen mielin määrin. He haluavat nähdä Mona Lisan Louvressa ja lipua gondolien kyydissä Venetsiassa – ylipäänsä kaikkea, mitä itsetietoiset matkabloggaajat karsastavat. Jälkimmäiset hamuavat jotain aitoa ja alkuperäistä, mutta vain siksi, että voisivat jollain tapaa erottautua muista.

mainos

Osuva, mutta sekava

Hollantilaiskirjailija kritisoi kitkerästi myös taidemaailmaa, jossa keskeistä ei ole taiteen laatu vaan tekijyys. Eräs kirjan sivujuonteista on barokkitaiteilija Caravaggion kadonneen maalauksen metsästys. Innoituksensa nämä jaksot ovat saaneet todellisesta maailmasta, jossa Caravaggion töiksi väitettyjä maalauksia on löydetty milloin ullakolta, milloin espanjalaisen huutokaupan listoilta. Muutamien satojen eurojen arvoisista teoksista tulee yhtäkkiä satojen miljoonien arvoisia, kun niihin lyödään italialaisen barokkitaiteilijan leima.

Osoittelevuutta lieventääkseen kirjailija on kuvannut itsensä hienostelijaksi, joka pukeutuu kaikkialla pukuihin, mutta on sisältä melkoinen ressukka, ja jonka elämältä puuttuu selkeä suunta.

Grand Hotel Europan teemat ovat mielenkiintoisia, mutta kokonaisuutena se on sekava möhkäle, joka toistaa keskeisiä huomioitaan väsymiseen asti. Hauskaksi tarkoitetut kohdat onnistuvat kyllä huvittamaan pariin otteseen, mutta paikoin jopa saarnaavaksi äityvä teksti on kokonaisuutena hyvin työlästä luettavaa. Suomentajaa ei asiasta voi syyttää, sillä Sanna van Leeuwenin käännös kulkee pääosin moitteettomasti.

Ilja Leonard Pfeijffer:
Grand Hotel Europa
Suomentanut Sanna van Leeuwen.
Gummerus 2021. 597 s.

Kommentoi Facebookissa