Kesäinen metsämaisema ympäröi tutkimuslaboratorioon saapuvan vierailijan. Digitaalisen luonnon äärelle on rakennettu levähdyspaikka: tilassa on upottavia lepotuoleja ja pölkkyjä istumista varten. Metsän siimeksessä solisee puro, ja ääni palauttaa lapsuuden maisemiin.

Luonnonvarakeskuksen vuonna 2023 perustama VirtuLab-virtuaaliluontolaboratorio sijaitsee Helsingin yliopiston Viikin kampuksella. VirtuLabia hyödynnetään monitieteisessä ympäristötutkimuksessa.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen kertoo, että ennen laboratorion perustamista luonnon vaikutuksia ihmiseen tutkittiin siten, että tutkimukseen osallistuneita henkilöitä vietiin todellisiin luontoympäristöihin, puistoihin ja kaupunkimetsiin. Tutkimuksissa mitattiin luontokäyntien vaikutusta osallistujien mielialaan ja fysiologiaan, ja mittaaminen tapahtui yleensä sekä ennen käyntiä, käynnin aikana ja sen jälkeen.

Sittemmin luonto on tuotu sisätiloihin.  Tyrväinen sai idean laboratoriosta keskustellessaan luontodokumentteja ohjanneen Petteri Saarion kanssa. Saariolle oli usein kerrottu luontodokumenttien ”elvyttävästä” vaikutuksesta, ja Tyrväinen alkoi pohtia, olisiko virtuaalinen luonnon tutkiminen mahdollista. Kehiteltyään ideaa tutkimusryhmän kanssa Tyrväinen teki Lukelle ehdotuksen laboratorion perustamisesta.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusryhmä aloitti virtuaalisen luonnon hyvinvointivaikutusten tutkimisen 2017. Ensimmäiseen tutkimukseen osallistuneet katsoivat monitorista metsä- tai vesiympäristöihin liittyviä videoita luontoäänien kanssa 15 minuuttia kerrallaan. ”Merkittävä elvyttävä vaikutus on tutkitusti mahdollista saavuttaa, kun luonnossa oleskelee vähintään vartin ajan”, sanoo Tyrväinen. 

Jo yksin luonnon äänten kuuleminen edesauttaa rentoutumista ja stressistä palautumista. Ääniympäristöön yhdistetty videokuva on tässä suhteessa tehokkaimmaksi havaittu kokonaisuus, sanoo Tyrväinen. Tilaan on asennettu vuorovaikutteiset seinät, joita koskettamalla tilan käyttäjä voi hakea ja valita käyttöönsä järjestelmään ladattuja sisältöjä. Niiden joukossa on esimerkiksi meri-, järvi- ja puutarhamaisema. 

Yli 20 vuotta luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutuksia tutkinut Tyrväinen kertoo, että laboratoriossa toteutetusta tutkimuksesta on saatu lupaavia tuloksia siitä, että virtuaalisella luontokokemuksella on samantyyppisiä vaikutuksia kuin aidolla luontokokemuksella.

Hänen mukaansa luontoympäristön soveltamismahdollisuudet esimerkiksi mielenterveyden hoidossa ovat moninaiset. ”Luonnossa oleskelu tukee palautumista, aivoterveyttä, stressinhallintaa sekä parantaa tarkkaavaisuutta”, Tyrväinen toteaa. 

Digitaalinen luontoympäristö voi palvella paitsi ympäristötutkijoita, myös henkilöitä, joiden on syystä tai toisesta vaikeaa päästä luontoon ja ylläpitää luontosuhdettaan. Digitaalisten ratkaisujen keinoin luontoympäristö voidaan tuoda esimerkiksi hoiva- ja oppimisympäristöihin sekä työpaikoille. Esimerkiksi hoivakoteihin tuotuna digiluonto voisi tuoda metsän niiden vanhusten ulottuville, jotka eivät pääse oikeaan luontoon.

Maisema näyttää siltä kuin vierailija todella olisi syvällä metsässä. Luonnon ääniä kantautuu sieltä täältä. Kokemus on yhtäältä todella hämmentävä, toisaalta kiinnostusta herättävä.

Virtuaalista luontoa voisi olla mahdollista soveltaa monenlaisiin käyttötarkoituksiin. Luonnonvarakeskuksella on tällä hetkellä käynnissä tutkimushanke, joka tutkii virtuaalista luontomatkailua. Kesäkuun alussa Luonnonvarakeskus Luke rekrytoi uutta tutkijaa EU-rahoitteeseen hankkeeseen vastaamaan kehiteltävän tuotteen pilotoinnista. Tutkimuksessa tullaan tarkastelemaan esimerkiksi sitä, voisiko digitaalisten luontokokemusten avulla vähentää matkailun ympäristölle aiheuttamaa kuormitusta. 

”Jonkin luontokohteen kokeminen digitaalisesti voisi olla jopa miellyttävämpää kuin vierailu siellä paikan päällä, mikäli kohde on esimerkiksi pahasti ruuhkautunut tai roskaantunut”, Tyrväinen huomauttaa. Luontokohteisiin pääsyä joudutaan ruuhkautumisen vuoksi rajoittamaan yhä enemmän myös Euroopassa. 

Digi ei korvaa aitoa kokemusta

Liisa Tyrväinen on nähnyt uransa aikana suomalaisten metsäsuhteessa ja luontoa koskevissa arvoissa tapahtuneen muutoksen. Hän sanoo, että luontoa arvostetaan aiempaa enemmän, ja ymmärrys luonnon monimuotoisuuden merkityksestä on kasvanut. 

Vaihtoehtoja ei oikeastaan ole. ”Tietyt reunaehdot, luontokato ja ilmastonmuutos on vain huomioitava, ja kestävyyteen on pyrittävä nykyistä monipuolisemmin.”

Tyrväinen toimii Metsäbiotalouden tietopaneelin jäsenenä. Paneelin viime kuntavaalien alla tuhannelle kansalaiselle teettämä Mitä metsiltä halutaan vuonna 2035 -kyselytutkimus osoitti, että Suomessa tapahtunut arvojen muutos näkyy metsiä koskevissa odotuksissa, ja kansalaiset toivovat tasapainoa metsien käyttöön. Metsänomistajuus on Tyrväisen mukaan saavuttanut jonkinlaisen taitekohdan. Luonnonsuojelunäkökulman ja aineettomien hyötyjen merkitys on kasvanut erityisesti naispuolisten metsänomistajien keskuudessa.

Arvomuutos ei kuitenkaan takaa, että ihmisten luontosuhde vahvistuisi. ”Esimerkiksi vahva kaupunkien tiivistyminen heikentää helppoa pääsyä luontoon”, Tyrväinen sanoo ja lisää, että maaseudun metsien käyttö puuntuotantoon on muuttunut aiempaa intensiivisemmäksi.

Tietoutta luonnon monimuotoisuuden merkityksestä tulee pyrkiä lisäämään. ”Ekologi havaitsee nopeasti, onko jokin metsä sopiva elinympäristö hyönteisille, kuoriaisille tai sienilajeille, mutta ei-ammattilaisella on harvemmin vastaavaa ymmärrystä asiasta. Kaupunkilaisen voi kuitenkin olla haastavaa löytää vanhaan, monimuotoiseen metsään. VirtuLab voisi toimia paikkana, jossa sellaiseen metsään pääsisi tutustumaan”, Tyrväinen sanoo, ja lisää, että monimuotoisuuden merkityksen ymmärtäminen olisi tärkeää monesta syystä. 

”Kaikkien meidän tulee kantaa vastuuta ilmastoasioista ja monimuotoisuudesta. Vahva luontosuhde voi auttaa ymmärtämään omien valintojen merkityksen, ja tieto voi ohjata ihmistä toimimaan kestävämmin.”

Tyrväinen ei kuitenkaan ajattele, että digitaalinen luontokokemus voisi korvata aidon. 

”Sitä ei tulisi nähdä korvaajana, vaan mahdollisuutena tuoda digitaalinen luonto aidon rinnalle.”

Lisää tutkimusta tarvitaan

Digitaalisia luontoympäristöjä on Suomessa käytössä toistaiseksi vähän, kertoo Tyrväinen ja lisää, että potentiaalia käytön lisäämiseksi kyllä on. Se edellyttää, että luontoympäristöt voidaan tuoda esimerkiksi työpaikoille kustannustehokkaasti. 

”Tutkimalla digitaalista luontoa on pyritty osoittamaan sen hyötyjä. Käytäntöön vienti on oma prosessinsa, joka edellyttää eri tilanteisiin ja tarpeisiin räätälöityjä ratkaisuja.” 

Digitaalisia luontoympäristöjä koskevaa tutkimusta on suunnitteilla lisää. Tutkimustieto hyödyttää laajaa joukkoa eri toimijoita, Tyrväinen kuvaa. Sitra valmistelee parhaillaan kansallista luontoterveysohjelmaa, jonka tekemiseen osallistuvat esimerkiksi Luke ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ohjelman tarkoituksena on tuoda luonnon terveyshyödyt osaksi kansalaisten arkea sekä integroida ne osaksi sotepalveluja. Ihmisiä on tarkoituksena ohjata luontoon terveysvaikutusten saavuttamiseksi. 

Lisäksi virtuaalisia luontoympäristöjä koskevaa tutkimusta voisi hyödyntää myös muilla aloilla. 

”Tiedetään jo, että iäkkäät metsät, olivat ne hoidettuja tai luonnontilaisia, elvyttävät parhaiten. Tutkimusnäyttöä siitä, millaiset metsät edistävät hyvinvointia parhaiten, [kaivataan lisää, ja] tietoa olisi mahdollista viedä myös metsänhoitoon.”

Toistaiseksi ei ole tutkittu virtuaaliympäristön vaikutuksia työpaikoilla, mutta virtuaalisista luontoympäristöistä voisi Tyrväisen mukaan olla hyötyä myös siellä.

”Tutkimuslaboratoriossa käyvistä ihmisistä huomaa, että kiire hellittää ja usein ideat alkavat lentää. Moni sanoo, että inspiraatio syntyy parhaiten luonnossa. Myös hankalat asiat, kuten asioiden ratkominen sujuu hyvin luonnossa. Ja tässä meillä olisi luontoympäristö, joka on kesäinen läpi vuoden.”

Vierailijan näkökulmasta katsottuna olisi mielenkiintoista kokeilla, virkistäisikö luonnon äärellä piipahtaminen todella keskellä pimeintä kaamosaikaa.