”Tänään onkin tarjolla hyviä herkkuja”, sanoo tutkija Ville Lähde, kun tapaamme Tampereella Cafe & Bakery Mimosassa. Tarjoilija kantaa pöytään vihiksiä, tofupiirakoita, porkkalapiirakoita, laskiaispullia, runebergintorttuja, kookossuklaapalloja ja lämpimiä juomia. Kaikki vegaanisia.
Vesi herahtaa kielelle.
Lähde on ympäristötutkija ja filosofi, joka on ehtinyt uransa aikana moniaalle. Viime vuodet hän on työskennellyt BIOS-tutkimusyksikössä, joka tutkii ympäristö- ja resurssitekijöiden vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan. Se toimii yliopistomaailman meritoitumis- ja julkaisupakosta vapaana ryhmänä, jolle tutkimus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen ovat yhtä tärkeitä.
BIOS-kollegansa Tere Vadénin kanssa Lähde kirjoittaa parhaillaan kirjaa kaksikon podcast-sarjan 12 käsitettä maailmasta pohjalta.
Ekologisen kriisin kärjistyminen on tuottanut tilanteen, jota tutkijat luonnehtivat monikriisiksi. Politiikan ja yhteiskunnan tulisi pystyä vastaamaan sekä lyhyen että pitkän aikavälin ongelmiin tilanteessa, jossa maailmassa on käynnissä useita samanaikaisia, nopeita ja muuttuvia kriisejä, Lähde sanoo.
”Nyt näyttää siltä, että koronaepidemian ja Ukrainan sodan kaltaiset lyhyemmät kriisit ovat vieneet huomion pidemmän aikavälin ongelmilta.”
BIOS on etsinyt vastauksia monikriisiin ekologisen jälleenrakennuksen käsitteen kautta. Sillä viitataan suomalaiseen yhteiskuntaan ja historiaan räätälöityyn vuosikymmenien mittaiseen siirtymään.
”Päämääränä on korvata panikoiva reagoiminen suunnitelmallisemmalla toiminnalla”, Lähde sanoo.
MIMOSA LEIPOO itse omat leivonnaisensa, ja se on ollut vuosia Lähteen kantapaikka. Sisäänkäynnin vieressä nojaa Hyvä kurkku -blogin suosituskyltti. Lähde on kirjoittanut blogissa arvioita vegaaniruoista vuodesta 2010 saakka, aluksi avustaen sen perustaneita Manu Haapalaista ja Julle Jalavaa ja myöhemmin vastaten yksin sen sisällöstä.
Blogin alkuaikoina vegaaniruokaa sai ravintoloista etsiä. Vuonna 2015 alkanut vegaanibuumi muutti tilanteen, ja nyt Lähteellä on to-eat listallaan yksin Helsingissä 70 ravintolaa.
”Tänä vuonna kirjoitan tuhannennen arvioni”, Lähde kertoo.
Lähde levittää vegaaniruoan ilosanomaa rakkaudesta lajiin. Hyvä kurkku on epäkaupallinen ja omakustanteinen blogi. Hän ei saa ilmaisia aterioita tai tuotenäytteitä eikä tee kaupallisia yhteistöitä. Facebook-päivityksistä vastaa Samuli Hytönen.
Yksilöllisillä elämäntapamuutoksilla on kuitenkin rajoituksensa.
KRIISIEN KOETTELEMASSA MAAILMASSA leviävät voimattomuuden tunnot. Rakenteelliset ongelmat ovat niin suuria ja monimutkaisia, että ihmiset keskittyvät mieluummin asioihin, joihin he kokevat voivansa vaikuttaa, kuten elämäntapaansa, ruokavalioonsa ja ihmissuhteisiinsa.
”Meille on syötetty 1990-luvulta alkaen ajatusta siitä, että ihminen voi vaikuttaa maailmaan lähinnä kuluttajana ja erillisenä yksilönä”, Lähde sanoo. Samalla toiminta järjestöissä, puolueissa, ammattiliitoissa ja kansanliikkeissä on alettu käsittää toissijaisena.
Yksilöllisillä elämäntapamuutoksilla on kuitenkin rajoituksensa, Lähde sanoo.
”Kollektiiviset pyrkimykset muuttaa elämää ylläpitäviä järjestelmiä, kuten liikennejärjestelmää, energiajärjestelmää ja koulutusjärjestelmää, ovat monisatakertaisesti tehokkaampia kuin yksilön pyrkimykset mestaroida omaa elämäänsä.”
VEGAANIAKTIVISMI ON Lähteen mukaan muuttunut vuosikymmenien kuluessa merkittävästi. Suuri käänne koettiin 2000-luvun alussa, jolloin eläinoikeusliike teki tietoisen strategianmuutoksen.
”Aktivismissa siirryttiin ulossulkevuudesta hyväksyvämpään lähestymistapaan”, Lähde kertoo.
Kampanjoissa ei hyökätty kauppoja vastaan vaan pyrittiin saamaan ne mukaan muutokseen. Julkisuuteen nousi uudenlaisia kuvia vegaaniudesta, kuten Sipsikaljavegaanit ja Vegemessut. Tavoite oli käytännönläheinen – saada mahdollisimman monet ihmiset kiinnostumaan kasvissyönnistä.
Sama ajattelu näkyy Lähteen blogissa.
”Hyvä kurkku ei ole suunnattu vain vegaaneille, enkä ole itsekään sataprosenttisesti vegaani”, Lähde sanoo.
”Olen toiminut eläinoikeusliikkeessä, ja vegaanisuus on minulle ympäristövalinta. Tutkijana olen erikoistunut ruoantuotantokysymyksiin, mutta pidän tutkijaminäni erossa blogista.”
Ihmiset ovat kuitenkin läpi historian kyenneet muuttamaan kollektiivisesti toimintaansa heitä uhkaavien vaarojen edessä.
TULEVAISUUS ON SYNKKÄ, ellemme kykene tekemään radikaaleja muutoksia, Lähde sanoo.
Kirjallisuudessa on tunnusteltu laajalti menetyksen ja haavoittumisen tuntoja. Niistä ovat kirjoittaneet esimerkiksi Anna Lowenhaupt-Tsing Lopun aikojen sienessä (2015, suomennos Tutkijaliitto 2020), Pontus Purokuru Haavamaassa (Kosmos 2023) ja Ville-Juhani Sutinen Hajonneen maailman käsikirjassa (Into 2023). Onko kohtalonamme sopeutua elämään raunioissa?
”Olennaista olisi toimia ilmastonmuutosta vastaan sivilisaation itsepuolustuksen hengessä”, Lähde sanoo.
”Kyse ei ole binaarisesta valinnasta tuhon ja pelastumisen välillä. Kykenemmekö säilyttämään ruoan, puhtaan veden, asumisen ja terveyden kaltaiset säällisen elämän edellytykset? Vai vedetäänkö matto kokonaan alta, jolloin elämä muuttuu entistä ennustamattomammaksi ja vaikeammaksi?”
Lähde muistuttaa, että ihmiset ovat kuitenkin läpi historian kyenneet muuttamaan kollektiivisesti toimintaansa heitä uhkaavien vaarojen edessä.
”Kiinassa on ryhdytty muuttamaan ilmansaasteiden vuoksi energiajärjestelmää, ja lähiluontoon ja ihmisten terveyteen haitallisesti vaikuttaneet ilmiöt vauhdittivat 1970-luvun ympäristöherätystä. Ilmastokriisiin ja luontokatoon vastaaminen edellyttää globaalia yhteistyötä.”
Muutosta kaivattaisiin rakenteiden lisäksi myös jokapäiväisen elämän käytäntöihin.
”Poliittinen ilmasto ei muutu, elleivät ihmiset mobilisoidu tuhansien ihmisten suuruisiksi yhteisöiksi. Meidän olisi jaksettava aktivistisista puurtamista, jota on aina tehty yliopistoissa, puolueissa, ammattiliitoissa.”
AKTIVISMI TUOTTAA Lähteen mielestä parhaiten iloa silloin, kun se ei ole poissulkevaa. Vegaanisuuden kohdalla tämä tarkoittaa luopumista puhtaan vegaanisuuden ”sisäänpääsyvaatimuksesta”.
”Ruoka ja verkko ovat pahamaineinen yhdistelmä. Olen pyrkinyt luomaan Hyvä kurkku -blogiini kunnioittavan keskusteluilmapiirin. Sipsikaljavegaanien kaltaiset ilmiöt ovat menestyneet parhaiten juuri siksi, koska ne eivät pyri moraaliseen puhtauteen.”
Lähteen blogi ja Mimosan antimet todistavat, että vegaaninen ruoka voi olla moraalisen puhtauden sijaan puhdasta gastronomista nautintoa ja yksilön valinnan sijasta uusi kulttuurinen tapa. Lopuksi haukkaamme yhtä lailla vegaaniset jälkiruokamme ja jatkamme matkaa.
Voiman metsätoimitusta tukee Koneen säätiö Metsän puolella -apurahalla.
