Poliittisen valokuvan festivaalin vuoden 2024 ja järjestyksessään kuudennen näyttelyn kokoava teema on diagnoosi. Suomen valokuvataiteen museossa esillä oleva näyttely tarkastelee diagnoosia vallankäytön välineenä ja kyseenalaistaa, tarvitseeko diagnoosia ja parantamista yksilöiden sijaan yhteiskunta. Diagnosoinnin kollektiivinen vastustaminen on olennainen teema näyttelyyn kootuissa teoksissa.
Poliittisen valokuvan festivaali täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Festivaali “kannustaa valokuvaajia, taiteilijoita, tutkijoita ja yleisöä osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vaikuttamiseen”. Se muistuttaa, että valokuvataiteen keinoin voidaan sekä paljastaa että muokata vallitsevia rakenteita.
Laia Abrilin On Mass Hysteria (2023) käsittelee naisten kollektiivista oireilua, jota on kautta historian esiintynyt huonoissa oloissa kärsineisen naisten ja tyttöjen joukossa. Case Piece Chalco, Mexico (Courtesy: Galerie Les Filles du Calvaire) viittaa vuoden 2006 tapahtumiin meksikolaisessa sisäoppilaitoksessa, jossa jopa 600 tyttöä menetti kyvyn kävellä todennäköisesti reaktiona ankaan kuriin ja perheistään eristämiseen. Koska koulussa pyrittiin kaikessa yhdenmukaisuuteen, jopa syntymäpäiviä vietettiin kollektiivisesti koulun perustamisen päivänä. (Mass Birthday Mind Series, screenprint, Mexico case).
Myriam Boulosin What’s Ours (2023) kommentoi diagnosoimattoman yhteiskunnallisen korruption oireita. Teokset on kuvattu Libanonin pääkaupungissa Beirutissa, missä kansalaiset alkoivat protestoida vuonna 2019 hallituksen säästötoimia ja korruptiota vastaan. Boulos kuvaa kehoja, jotka liittyvät yhteen niin protestissa kuin läheisyydessäkin. Myös epävarmuuden ja sekasorron keskellä ihmiset pyrkivät elämään normaalia elämää ja tarvitsevat toisiaan ja toistensa läheisyyttä jopa enemmän kuin vakaissa oloissa.
Jan Kailan Elis Sinistö ja Villa Mehu – Itse tehty elämä 1985-1991 kertoo erakkomystikko ja ite-taiteilija Elis Sinistön elämästä kirkkonummelaisessa metsässä. Lähistöllä lapsena asuneen Kailan mielestä Sinistön luoma miljöö oli jännittävä leikkipaikka, mutta aikuiset pitivät Sinistöä omituisena. Kailan teokset kysyvät, miksi Sinistön luonnonläheistä ja verrattain hyvin vähän luonnonvaroja kuluttavaa elämäntapaa vieroksutaan samalla, kun itse elämme yhteiskunnassa, joka sairastuttaa meidät ja tuhoaa planeetan.
August Joensalon F64.8 – Muu sukupuoli-identiteetin häiriö (2023, still-kuva videoteoksesta) kertoo diagnoosista, joka on yhtä aikaa väkivaltainen että välttämätön. Joensalon omakohtainen teos kuvaa Suomen transterveydenhoitoa. Jotta kehoa muokkaavat hoidot voi aloittaa, täytyy suostua usein vuosia kestävään tutkimusprosessiin hoidot mahdollistavan diagnoosin saamiseksi.
Phan Nguyenin ManiQueer (2023) perustuu taiteilijan pitkään monimedialliseen taideprojektiin, joka tarkastelee rasismia, luokkasyrjintää sekä rodullistettujen queer- ja transihmisten kokemuksia. Näyttelyn installaatio konkretisoi katsojalle kynsisalongeissa samanaikaisesti läsnäolevat hoivan ja vallan rakenteet.
Poliittisen valokuvan festivaalin näyttelyt Suomen valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla:
Diagnoosi 31.1.–5.5.2024
ManiQueer 31.1.–31.3.2024
