Kirjoitus on Voiman Vlast!-sarjaa. Siinä julkaisemme Venäjää, Ukrainaa ja Valko-Venäjää sekä alueiden konflikteja, sotaa ja ihmisoikeuksia käsitteleviä juttuja. Sarjan toimittamista on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.
Uzbekkisyntyinen, nykyään Lontoossa asuva Šahida Tulaganova on dokumentoinut, miten venäläiset ovat kaapanneet ukrainalaisia lapsia systemaattisesti ja voimaa käyttäen.
Tallinnassa kokoontui huhtikuussa 2024 joukko sotaa paenneita ukrainalaisia ja sodasta huolestuneita virolaisia, joille Tulaganova kertoi, miten parin viimeisen sotavuoden aikana Venäjä on vienyt Ukrainasta 20 000 lasta. Hän myös näytti aiheesta tekemänsä dokumenttielokuvan.
Tulaganova on seurannut Venäjän toimia tarkkaan vuodesta 2014, kun Venäjä alkoi miehittää Itä-Ukrainaa ja kaappasi Krimin niemimaan pakkoliitoksella osaksi Venäjää.
”Mikään Venäjän toimissa ei sen jälkeen ole oikeastaan ollut yllättävää, paitsi se, miten valtavan hyvin Venäjä oli järjestänyt ukrainalaisten lasten kaappaamiset. Venäjä toimi hyvin nopeasti, ja sillä oli suunnitelma. Se on pelottavaa. Olen päätellyt, että tätä operaatiota oli valmisteltu pitkään.”
Ukrainasta tuotaville lapsille oli valmiina uudelleensijoituspaikkoja. Suunnitelmaan kuuluu lasten aivopesu. Mariupolista Venäjälle viedyt lapset esiintyivät päänäyttämöllä helmikuussa 2023 Lužnikin stadionilla valtavassa massatilaisuudessa. Tilaisuudessa puhui 15-vuotias Anja Naumenko, joka kiitti halaamalla venäläistä sotilasta, ”Juri-setää” hänen ja sisarensa ”pelastamisesta”. Naumenkon äiti oli kuollut pommiin.
Lapsille syötetty ja lasten toistama propaganda pitää Venäjää pelastajana. Kertomukseen ei sovi se, että nimenomaan Venäjän pommien takia lasten kodit ja perheet tuhoutuvat.
Siniset silmät ja vaalea tukka
Kun Venäjä hyökkäsi laajasti Ukrainaan 24. helmikuuta 2022, se saattoi kuvitella sodan olevan ohi muutamassa päivässä, mutta sen sotatoimet eivät näyttäneet kovin suunnitelmallisilta. Tehokkaita ne kyllä ovat olleet. Venäjä on pommittanut kaupunkeja maan tasalle usean rintaman kautta.
Tšetšenian sodassa 2000-luvun alkupuolella venäläiset eivät olleet kiinnostuneita lasten siirtämisestä.
”Venäjä ei vielä silloin ollut niin fasistinen valtio kuin mitä siitä myöhemmin on tullut”, Tulaganova kuittaa. Venäläisiä eivät kiinnostaneet tšetšeenilapset, koska nämä ovat ”mustia”, Tulaganova muistuttaa viitaten Venäjällä usein kuultuun rasistiseen puheenparteen.
Taustatutkimuksissaan hän haastatteli venäläistä psykiatria, joka oli työskennellyt vuosikausia lastenkodeissa ja adoptioasioiden parissa. Tulaganova muistelee heidän keskusteluaan: ”Miksi venäläiset haluavat viedä lapsia Ukrainasta, vaikka Venäjällä on niin paljon omasta takaa lapsia odottamassa adoptiota, ihmettelin. Psykiatri vastasi minulle, että ’suurin osa haluaa valkoisen lapsen, jolla on siniset silmät ja vaalea tukka’.”
Venäläiset joukot saapuivat Hersoniin Venäjän suurhyökkäyksen ensimmäisenä päivänä helmikuussa 2022. ”He ajoivat Ukrainan joukot pois ja alkoivat kaapata lapsiamme”, hersonilaiset kertoivat Tulaganovalle.
Lapsikaappausten toteuttamisessa venäläiset ovat soveltaneet Natsi-Saksan oppeja. Kun juutalaisia siirrettiin keskitysleireille, näille annettiin perillä postikortteja ja kyniä, ja heidät pakotettiin kirjoittamaan kotiin, miten kaikki on hyvin. Tämä kannusti taakse jääneitä sukulaisia itse pyrkimään keskitysleireihin kulkeviin juniin. Briefaktion eli ”Operaatio Posti” helpotti natseja, kun tuhottavaksi aioitut ihmiset osallistuivat itse tuhonsa jouduttamiseen.
Venäläiset miehittäjät käyttivät apunaan nykypäivän postikortteja eli sosiaalista mediaa. Miehitetyssä Itä-Ukrainassa lapsille ja heidän vanhemmilleen alettiin vuonna 2022 kertoa kesäleireistä Krimillä. Lapset pääsisivät ”lepäämään” ja ”lomalle”. Kun ensimmäiset iloiset lapset matkasivat Krimille, perillä oli hulppeat lomakeskukset, aikataulu täynnä leikkejä ja ympärillä uusia ystäviä. Somekanavat täyttyivät kehuvista raporteista, ja Ukrainaan jääneet alkoivat ruinata vanhempiaan lähettämään heidätkin.
Pian totuus alkoi valjeta. Kyse ei ollutkaan pikkulomasta, vaan lapsia ei enää päästetty takaisin Ukrainaan. Heitä siirrettiin idemmäksi Venäjälle huomattavasti ankeampiin majoituksiin.
Lapsia valvovien aikuisten jutut olivat pelottavia. ”Perheenne ovat hylänneet teidät” tai ”vanhempanne ovat kuolleet”, lapsille väitettiin. Venäläiset olivat rakentaneet tehokkaita tarinoita lapsia rankaisevista ukrainalaisista: kotimaahan ei voi palata, koska heitä kohdeltaisiin rikollisina.
Ukrainassa vanhemmat ja sukulaiset ovat jo vuosia yrittäneet epätoivoisesti löytää lapsia ja päästä hakemaan nämä, mutta vain harva on onnistunut.
Lasten varastaminen on sotarikos
Jos lapset eivät lähteneet Ukrainasta vapaaehtoisesti, venäläiset etsivät heitä ahkerasti. Tulaganova on saanut käsiinsä valvontakameroiden kuvaa siitä, miten sotilaan partiot tarkastivat orpokoteja kulkien huoneesta toiseen. Jos ukrainalaiset olivat tajunneet, mitä on tapahtumassa, lapset oli piilotettu muualle. Kamerat tallensivat miehittäjiä koputtelemassa oviin siviilien asuinalueilta lapsia etsien.
Lapsikaappausten ensimmäinen pääorganisaattori oli ”Tohtori Liza”, Elizaveta Glinka, joka vastasi Ukrainan Donbasin lasten siirroista Venäjälle. Hän kuoli vuonna 2016, kun Venäjän arvovieraita uudenvuoden juhliin Syyriaan kuljettanut Tupolev putosi mystisesti Mustaanmereen.
Vuonna 2021 Putin nimitti työhön Maria Lvova-Balovan, kansanedustajan ja papinrouvan, jolla on 23 lasta – viisi biologista ja 18 adoptuitua. Yksi adoptoiduista on Mariupolista Venäjälle siirretty teinipoika, joka esiintyy usein televisiossa mainostaen onneaan Venäjällä.
Kansainvälinen oikeus Haagissa etsintäkuulutti Lvova-Balovan lasten laittomista kuljetuksista ja pakkosiirroista Ukrainasta Venäjälle. Samaan aikaan oikeus etsintäkuulutti presidentti Vladimir Putinin epäiltynä sotarikoksista.
