Uruguaylaisen näyttelijä-muusikko Lucia Trentinin karisma täyttää Kansallisteatterin entiseen puuverstaaseen rakennettua Taivassalia. Suomalaisen näyttelijäkaartin keskellä hän esittää seksityöläinen ja aktivisti Rita Mendeziä, joka manifestoi suomalaisomisteisen sellutehtaan tuottamista ympäristöongelmista ja sosiaalisista konflikteista.
Niin ikään uruguyalaisen Marianella Morenan kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Metsä Furiosa viitataan UPM:n Paso de los Torosin sellutehtaaseen. Suomeen esitys on päätynyt osana Jussi Lehtosen ja Satu Herralan vetämää taide- ja tutkimushanketta, johon kuuluu myös Uruguyassa toteutettua vankilateatteria ja Metsä geopolitiikan näyttämönä -yleisötapahtuma.
”Kansallisteatterissa ei ole juurikaan käsitelty suomalaista kolonialismia. Eikä meillä ole aiemmin ollut teosta, joka tarjoillaan katsojille samaan aikaan espanjan- ja suomenkielisenä”, kertoo esityksessä myös näyttelevä Jussi Lehtonen.
Suomessa metsäteollisuutta pidetään vaurauden perustana, mutta siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – meillä harvemmin tunnistetaan, miten me suomalaiset olemme tätä kautta myös osa globaalitalouden kielteisiä vaikutuksia.
”Metsä Furiosan näkökulma on vahvasti uruguaylainen ja vahvasti feministinen. Rita Mendezin henkilö on myös jonkinlainen aate, jonka kautta kysytään, että kuka tässä myy itseään.”
Näytelmän kuva tehtaan suomalaisesta johdosta ei ole mairitteleva.
”Poliittisesti tämä on Marianellan näköinen teos. Rajun machokulttuurin keskeltä nouseva lattarifeminismi on militanttia ja pohjoismaalaisittain mustavalkoista. Itse olen valkoisena miehenä työskennellyt projektissa jo vuodesta 2019 ja tottunut siihen, että globaalissa etelässä kaikkeen vuorovaikutukseen tulee mukaan etuoikeutettuna oleminen. Se ei ole aina kivaa, mutta se johtuu pitkästä kolonialismin historiasta.”
Lehtosen mukaan jossain vaiheessa suunnitelmissa oli tuoda näytelmään mukaan myös yksi Jämsästä lopetetun sellutehtaan työttömäksi jäänyt työntekijä. Rajauksessa päädyttiin kuitenkin sikäläiseen näkökulmaan. Etenkin Ritan ja hänen isänsä välisen jännitteen kautta kuvautuu, miten sellutehdas jakaa paikallisyhteisöä kahtia.
”Uruguayssa sellutehtaalle on ollut myös vahvaa kannatusta ja hanke on hyväksytty eri hallitusten toimesta. Isoin viha onkin kohdistunut Uruguayn valtioon, koska UPM:n kanssa tehty sopimus loukkaa maan suverineeettia ja sitoo veronmaksajia yli 30 vuodeksi. Siinä luvataan verovapauksien ohella esimerkiksi vettä, joka on jo ruvennut loppumaan.”
Terveisiä Amazonasilta
Metsä Furiosan ensi-iltaviikolla Espoon teatterin Focus Gent -tapahtumassa esitettiin toista globaaliin metsätalouteen liittyvää näytelmää.
Yhteisöllisesti osallistavasta dokumenttiteatteristaan tunnetun sveitsiläisen Milo Raun Antigone in Amazon yhdistää Brasiliassa vuonna 1996 tapahtuneen kahdenkymmenen aktivistin murhan Sofokleen tragediaan. Siinä esivaltaa uhmaava Antigone haluaa kuolemanrangaistuksen uhasta huolimatta haudata sisällissodan tantereelle kaatuneen veljensä.
Raun näytelmässä kaksi brasilialaista ja kaksi eurooppalaista näyttelijää käyvät vuoropuhelua paikallisten osallistujien kanssa kuvattujen ja valkokankaille heijastettavien kohtausten kanssa.
”Se on skarppi juttu. Sofokleen Antigonessa ihmisen kuolema häpäistään ja samoin käy poliisien ampumille aktivisteille. Metsä Furiosan tapaan esityksessä tuotiin esille vahvasti näkökulma, joka jää marginaaliin, kun suuryritykset hallitsevat keskustelua myös mediassa”, tuumii Lehtonen.
Hän kertoo kokeneensa samaistumista esityksen belgialaisiin näyttelijöihin, jotka esittivät videoiduissa kohtauksissa sekä Sofokleen hahmoja että väkivaltaisia poliiseja.
”Ottaessaan antiikin draaman rooleja he seisovat vahvasti länsimaisen kulttuurin rakennelman päällä näyttäen viidakon keskellä kuin joltain avaruusolioilta. Meistä tuntui ajoittain samalta Satu Herralan kanssa, kun menimme pitämään työpajoja uruguaylaisen vankilan karuihin oloihin. Tällaisessa hankkeessa länsimainen idealismi voi joutua rajusti törmäyskurssille paikallisten realiteettien kanssa.”
Dokumenttiteatterin voima
Siinä missä Antigone in Amazon nosti esiin myös sikäläisten alkuperäiskansojen väkivaltaisen kaltoinkohtelun, Kansallisteatterin Metsä geopolitiikan näyttämönä -seminaarissa esiin nousi saamelaisten asema.
Meillä teatterissa tätä näkökulmaa on edustanut esimerkiksi Pauliina Feodoroff, jonka toissa vuonna Venetsian biennalissa ja Tanssin talossa nähty Matriarkaatti sisälsi ajatuksen alkuperäiskansan ja valtakulttuurin uudesta kohtaamisesta ja sovinnon mahdollisuudesta.
Tämäkin teos on tuttu Lehtoselle.
”Se saatteli meidät erityiseen tuntemukseen metsästä ja pohjoisesta identiteetistä. Luojan kiitos, meillä on ollut tällaistakin keskustelua samaan aikaan kun geopoliittinen keskustelu on käymässä kauhean mustavalkoiseksi.”
Vankien ohella muun muassa pakolaistaustaisten henkilöiden kanssa teatteria tehnyt Lehtonen katsoo, että dokumenttiteatterin vahvuus perustuu eletyn elämän todistusvoimaan.
”Kun esityksessä on sekä kokemusasiantuntijoita että näyttelijöitä, suora todistus on puhuttelevampi kuin näytelty. Alistetun näkökulman tuleminen näyttämölle on myös aina avaus yhteiskunnalliselle keskustelulle, ja sillä voi olla esiintyjille vahva voimauttava vaikutus.”
Metsä Furiosan ja Antigone in Amazonin Lehtonen toivoo auttavan ihmisiä havahtumaan ajattelemaan omaa rooliaan globaalikapitalismissa.
”Suomalaisten metsäyritysten toiminnassa on kysymys myös meidän eläkerahoistamme. Kannattaa kysyä, minkälainen mekanismi sitä eläkejärjestelmää ylläpitää. Ja kuka siitä maksaa pahimman hinnan.”
Metsä Furiosaa esitettiin 5.3.–23.3. ja Antigone in Amazonia 7.–9.3. Edellisen laaja tausta-aineisto löytyy Kansallisteatterin nettisivuilta. Kuuntele myös Teatterin politiikkaa -podcastin jakso, jossa vieraana ovat Jussi Lehtonen ja Maan Ystävien Vera Kauppinen. Koneen säätiö on tukenut sekä Metsä geopolitiikan näyttämönä –taide- ja tutkimushanketta että Voima-lehden metsäjournalismia.
