Pakkastalvi, hankikantokevät, jäidenlähtökevät, yöttömän yön aika, sadonkorjuu, ruska, ensilumi ja joulunajan kaamos. Lapin kahdeksan vuodenaikaa sekä Saamenmaan eläimet ja luonto näkyvät Ylen saamenkielisten lasten- ja nuortenohjelmien kuvastossa. Valtaosa, noin 70 prosenttia, saamelaislapsista ja -nuorista asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, joten on tärkeää, että kielen kuulemisen lisäksi he näkevät omaa kulttuurikuvastoaan.

”On hienoa, että ohjelmia käännetään ja dubataan, mutta jos me ei näytetä meidän kulttuuria, niin ei sitä näytä kukaan muukaan”, sanoo Heli Huovinen, Ylen saamenkielisen lastentoimituksen tuottaja. Hän on ollut monessa mukana, muun muassa selostanut Euroviisut inarinsaameksi, tehnyt tv-ohjelmia ja kääntänyt saamen kielten ja suomen välillä. Hänen mukaansa palkitsevinta on, kun löytää kulttuuriin sidoksissa olevia ilmaisuja. Lähes päivittäin hauskoja tilanteita työssä aiheuttaa saamen kielten sana ”juosta”. Inarinsaameksi ”juosta kahdella jalalla” on kaččâđ, ”juosta neljällä jalalla” ruottâđ.

”Nopeasti kun puhuu tai kääntää suomesta, ei aina muista tätä. Kuuntelija voi olla hämmentynyt, kun hirvi juoksee kahdella jalalla metsästäjää karkuun, tai kaveri kertoo juosseensa maratonin neljällä raajalla könyten.”

Muita hänen käännössuosikkejaan ovat škuáŋkkuđ (kävellä kyömynenäisenä), rimškođ (juosta repaleiset vaatteet liehuen) ja ejâččiđ (tehdä useampia virheitä verkkoa kudottaessa tai paikattaessa).

”Kieli on koko maailmankuva, siellähän on kaikki”, Huovinen sanoo.

Kielen ylläpitämiseksi tarvitaan omankielistä sisältöä. Suomessa puhutuista saamen kielistä koltan- ja inarinsaame ovat erittäin uhanalaisia. Kumpaakin puhuu vähän yli 400 henkilöä. Saamen kielistä levinnein ja tunnetuin on pohjoissaame, jolla on noin 2 000 puhujaa Suomessa ja Pohjoismaissa yhteensä noin 25 000, mutta sekin on vaarassa. Sen vuoksi kieliä pitää käyttää aktiivisesti.

Maailma on tarkentunut

”On tärkeää, että sote-alan työntekijä voi kohdata saamenkielisen asiakkaan omalla kielellään. Jos lähihoitajan asiakkaana on muistisairas vanhus, joka ei osaa suomen kieltä, ammattilaisen pitää pystyä kommunikoimaan, onko ihmisellä käsi kipeä vai ottaako sydämestä”, Tiina Sanila-Aikio sanoo. Hän opettaa koltansaamen perusopintoja Oulun yliopistossa. Yliopisto on alkanut tarjota myös inarinsaamen ja pohjoissaamen kieliopintoja sote-alan ammattilaisille.

Ihmisillä on oikeus saada palvelua äidinkielellään saamelaisten kotiseutualueella eli Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kunnissa sekä Sodankylän pohjoisosassa sijaitsevalla Lapin paliskunnan alueella, joten etenkin sosiaali- ja terveysalan kielikoulutuksen parissa riittää työtä.  Viime aikoina Sanila-Aikio on kääntänyt Lapin hyvinvointialueen verkkosivuja koltansaameksi. Työssä on käytettävä luovuutta.

”Kyllä siinä saa aivonystyröitään pyöritellä, kun miettii, miten sanotaan vatsalaukun tähystysleikkaus”, hän sanoo ja naurahtaa. Sanasto tuottaa usein päänvaivaa, koska termistöä ei ole kehitetty systemaattisesti. Kääntäjät ovat vuosien varrella tehneet luovia ratkaisuja kiireessä ja paikanneet saamen kielten sanastossa olevia aukkoja sitä mukaa kuin niitä ilmenee, mutta johdonmukaista sanastonkehitystyötä tarvittaisiin enemmän.

Lisäksi byrokraattinen hallintohimmeli suoltaa uusia termejä solkenaan. Ennen oli vain terveystalo ja terveyskeskus, jota kuvattiin yhdellä sanalla, nyt pitää kääntää erikseen yliopistollisen sairaalan eri osastot ja yksiköt, Sanila-Aikio sanoo.

”Maailma on tarkentunut.”

Huovinen puolestaan sanoo, että hänelle päänvaivaa tuottaa uusi teknologinen sanasto, ja usein pitää turvautua lainasanoihin, kuten suomessakin. Tekniikka on inarinsaameksi tekniik, chillata on čillađ.

Digiaika on auttanut

Tiina Sanila-Aikion mukaan netti ja etäyhteydet ovat parasta, mitä saamen kielen opetukselle on tapahtunut. Saamelaisalueen koulutuskeskus on ollut valtakunnallisen etäopetuksen edelläkävijä.

”Saamelaisalueen koulutuskeskus on yli 20 vuotta tarjonnut saamen kielten etäopetusta, mutta vasta korona pakotti suomalaisen yhteiskunnan opetuksineen etäyhteyksien äärelle.”

Hänen mukaansa kieliteknologiaan on panostettu yhteispohjoismaisissa hankkeissa. Etenkin Tromssan yliopistossa on kehitetty oikolukuohjelmia ja nettisanakirjoja. Nykyisin Microsoft Wordin oikeinkirjoitusohjelma osaa saamen kieliä hyvin ja sanakirjat kehittyvät kaiken aikaa.

Heli Huovinen kiittelee kännyköiden tekoälypohjaisia kirjoitusavustajia. ”Monilla saamelaisperheillä, joiden äidinkieli on menetetty suvusta, voi olla iso askel alkaa puhumaan ja kirjoittamaan, mutta ainakin tässä tekoäly on ollut suureksi hyödyksi.”

Hän on itse oppinut kielen lukioiässä.

”Olen tosi onnellinen siitä, että inarinsaamelainen yhteisö on avomielisesti ottanut uudet puhujat vastaan. Mentaliteetti on se, että on parempi puhua huonoa kieltä kuin antaa kielen kuolla”.

Kieltenpuhujia on niin vähän, että uudet ääninäyttelijät pitää etsiä Ylen ohjelmiin niin sanottujen tavisten keskuudesta. Rekrytoinnissa suuri huomio keskittyy henkilön persoonaan ja kielitaitoon – jonka ei senkään tarvitse olla täydellinen.

”Näyttelijöiden löytäminen on aina kiven alla, ja jos yhdestä kieliryhmästä ei löydetä ääninäyttelijöitä sarjoihin, voidaan tehdä monikielinen sarja.” Näin voidaan palvella koko saamenkielistä yleisöä. Myös Muumilaakson tarinoita dubattiin yleisön pyynnöstä lopulta kaikilla kolmella kielellä, vaikka aluksi Ylen suunnitelmissa oli tuottaa se vain yleisimmällä kielellä eli pohjoissaameksi. Kaaresuvannossa asuvat nuoret siskokset Elle Káren ja Siiri rekryttiin ensin Ylen lastenohjelma Galaxin juontajiksi, minkä jälkeen heidän elämästään tehtiin sarja 8 vuodenaikaa, joka seuraa heidän elämäänsä pohjoisessa.

”Hyödynnämme tuotannossa paljon myös oman toimituksen väkeä, myös uutistoimittajia. Meillä on toistakymmentä hyvin kielitaitoista ihmistä, jotka osaavat käyttää ääntä. Ihmiset, joilla on hyvä saamen kielen taito, eivät muutenkaan yleensä istu kotona pyörittämässä peukaloita vaan ovat haluttuja moneen projektiin”, Huovinen sanoo. Yhteistyötä on järkevää tehdä, jotta rajalliset resurssit saadaan hyötykäyttöön.

Huovinen iloitsee, että viime aikoina etenkin saamenkielinen, pitkä elokuva on ollut nosteessa. Katja Gauriloffin Je’vidan lisäksi Norjassa tuotettu, Sara Margrethe Oskalin ohjaama romanttinen draamaelokuva The Tundra Within Me on ollut hitti saamelaisten keskuudessa.

Alkuperäiskansoja käsittelevät elokuvat kuvaavat usein ihmisoikeuskamppailua ja raskasta historiaa. On ymmärrettävää, että menneisyys pitää käsitellä, Huovinen sanoo, mutta hänen mukaansa saamenkielinen yleisö toivoo myös lisää komediaa, kevyttä viihdettä ja hömppää, ”iloa ja valoa elämään”.

”Ylen saamenkielinen nuortenohjelma Sohkaršohkka on esimerkiksi julkaissut somessa suurta suosiota niittäneitä huumorisketsejä saamelaisten elämästä, mutta niiden rinnalle kaivataan myös elokuvia ja sarjoja keveämmistä aiheista.”

Kulttuuritärpit

Saamelaismuseo Siida Inarissa: https://siida.fi/

Alkuperäiskansojen elokuvafestivaali Skábmagovat: https://skabmagovat.fi/

Alkuperäiskansojen musiikkitapahtuma Ijahis Idja: https://www.ijahisidja.fi/fi/

Saamelaiskulttuurin ensyklopedia: https://saamelaisensyklopedia.fi/

Yle Sápmin ohjelmat: https://areena.yle.fi

Sápmi Film -elokuva-arkisto: www.sapmifilm.com/

Tarton yliopiston nettisanakirja: https://translate.ut.ee

Kieli- ja kulttuuriopintoja tarjotaan mm. Oulun, Lapin ja Helsingin yliopistossa sekä Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa: https://www.studentum.fi/koulutushaku/saamen-kieli