Tuaregit ovat läntisen Saharan alkuperäisasukkaita. Heidän keskeisin asuinalueensa jakautuu nykyisin viiden eri valtion alueelle Malissa, Nigerissä, Algeriassa, Libyassa ja Burkina Fasossa. Afrikan maiden itsenäistyessä tuaregien kohtaloksi jäi selviytyä erämaan karuissa oloissa ilman omaa valtiota.
Pohjois-Malissa Kidalissa vuonna 1979 syntynyt Ahmed Ag Kaedy kuvaa tuaregien tämänhetkistä tilannetta rauhallisen lohduttomasti: ”Elämämme on todella epävakaata. Pidämme surun ja kärsimyksen sisällämme ja yritämme elää mahdollisimman huomaamattomasti.” Tänä päivänä niin aseelliset konfliktit kuin ilmastonmuutoskin uhkaavat tuaregien elämäntapaa ja -edellytyksiä.
Ahmed Ag Kaedy pyrkii kuitenkin lisäämään tietoisuutta tuaregien vaikeasta tilanteesta musiikin avulla. Hän on kiertänyt viimeiset kymmenen vuotta ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa milloin yksin kitaransa kanssa, milloin yhtyeineen soittamassa nostalgisia aavikkobluesrytmejä kuuluisan Tinariwen-yhtyeen jalanjäljissä.
Tapaaminen rouva Kitaran kanssa
Ahmed Ag Kaedy kasvoi Pohjois-Malissa Kidalin kaupungissa.
”Elin todellista nomadielämää. Leikin, kävin koulua ja ylimääräisen ajan hoidin eläimiä. Koska menestyin koulussa, pääsin Malin pääkaupunkiin Bamakoon jatkamaan opintoja.”
Bamakoon muutto osui yhteen 1990-luvun alun tuaregien kansannousun kanssa. Malin valtio ei ollut huolehtinut tuaregiväestöstään, ja heidät oli jätetty yksin karjansa kanssa. Konflikti kuitenkin synnytti vastakkainasettelun pohjoisen ja etelän asukkaiden välille.
”Vielä lapsuudessani 1980-luvulla tätä vastakkainasettelua ei ollut. Tietenkin tuaregeja jollain tasolla stigmatisoitiin. Sanottiin että he olivat tyhmiä ja likaisia. Tuaregilapset eivät päässeet kouluun, koska Malin valtio ei pitänyt köyhistä tuaregeista huolta eikä tarjonnut peruspalveluja. Kapina sai kuitenkin aikaan sen, että valtion välinpitämättömyyden lisäksi nyt myös Malin kansa kääntyi meitä vastaan. Sanottiin, että aiheutimme epävakautta ja ihmeteltiin, miksi tartuimme aseisiin. Tuaregit vain yrittivät parantaa heikkoa asemaansa.”
Ag Kaedy palasi Kidaliin, josta tie vei Algerian kautta Libyan sotilasleirille. Separatistit veivät hänet sinne sotilaskoulutukseen.
”Siellä tapasin rouva Kitaran. Näin tämän kyseisen instrumentin ensimmäistä kertaa elämässäni ja ihastuin siihen totaalisesti.”
Ujosta pojasta esiintyjäksi
Ag Kaedy kieltäytyi sotilasurasta ja työskenteli puistonvartijana Libyan pääkaupungissa Tripolissa, kunnes päätti vuonna 2000 palata kotikaupunkiinsa Kidaliin. Tällä kertaa kitaran kanssa.
”Paluuni johtui äitini kuolemasta. Isäni tuli minua vastaan ja näki tavarani. Halasimme ja hän kysyi: ‘Tämäkö on nyt se kitara? Kenelle se on?’ Vastasin, että äidin sielulle. Ja kun isä ymmärsi että soitin kitaraa, hän ei sanonut mitään. Hän vain nauroi ja käveli pois. Isää huvitti, että minä, kaikkein ujoin hänen kymmenestä lapsestaan, olin alkanut soittaa kitaraa ja uskaltaisin muka esiintyä ihmisten edessä.”
Ag Kaedy jatkoi harjoittelua Tinariwenin ja nigeriläisen kitaristi Abdallah ag Oumbadougoun inspiroimana. Hän ei kuitenkaan koskaan uskaltanut soittaa julkisesti, kunnes naisista koostuva yhtye Tilawat tarvitsi kitaristia. Aluksi Ag Kaedy kieltäytyi, mutta koska hänellä ei ollut töitä, hän lähti yhtyeen mukaan Belgiaan Naisten ääni -festivaaliin.
”Soitin sitten Belgiassa elämäni ensimmäisen keikan. Lopulta vuosien 2004-2005 aikana aloin heittää keikkoja itsekseni. Vuonna 2007 perustin yhtyeen nimeltä Amanar de Kidal, ja vuonna 2009 aloimme keikkailla.”
Keikat veivät yhtyeen ympäri Eurooppaa. Vuonna 2010 bändi julkaisi ensimmäisen levynsä. Kappaleessa Alghafiat Ag Kaedy kuvaa tulevaisuuden tapahtumia, jotka monien mielestä osoittautuivat todeksi vuosien 2011-2012 sodan aikana.
”Kun sota alkoi, kaikki mitä olin kuvannut visiossani, tapahtui pelottavan tarkasti. Sydämemme on suljettu. Tuaregit joutuvat jättämään kotinsa ja pakenemaan. Kappaleesta on tullut jonkinasteinen symboli ja minua pyydetään usein soittamaan se. Aina en kuitenkaan suostu, koska se on vakava eikä sovi juhliin.”
”Kärsimme terrorismista ja väkivallasta. Tilanne on todella huono. Kaikki ovat joutuneet pakenemaan Algerian rajalle Tin Taoutinen ja Timiaouinen rajanylityspaikoille. Kukaan ei ymmärrä tilannettamme, edes itse emme ymmärrä sitä.”
Ilmastonmuutosta vastaan
Ahmed Ag Kayed on helmikuussa tulossa taas Suomeen kiertueelle, jolla soittaa kolme keikkaa The Shubie Brothersin kanssa.
”Olen käynyt jo kaksi kertaa. Tunnen paljon hyviä ihmisiä Suomessa. Minusta on todella mukava palata, koska opin aina lisää.”
Suuri osa Ag Kaedyn musiikista käsittelee ilmastonmuutosta. Hän kertoo yrittäneensä hakea rahoitusta erilaisten ilmastotoimien aikaansaamiseksi, toistaiseksi tuloksetta.
”Etenkin kesällä tilanne on todella vaikea. Ongelma ei ole pelkästään pula vedestä, vaan se ettei ole enää sateita eikä puita. Ei ole suojaa ihmisille eikä eläimille. Vaikka kaivo olisikin, ei ole varjoa ja suojaa, jotta kaivoa voisi hyödyntää. Koko elämäntapamme on vaarassa. Tuaregien elämäntapa on häviämässä.”
Ag Kaedy kerää varoja musiikin avulla projektiin, jossa rakennettaisiin varjoja niin alueen ihmisille kuin eläimille. “Ihmiset pitäisi saada rakastamaan puiden istuttamista.”
