Jos kansainvälinen olympiakomitea KOK päästää venäläiset tai valkovenäläiset urheilijat Pariisin olympiakisoihin vuoden 2024 kesällä, ukrainalaiset boikotoivat kisoja. Näin kertoi Ukrainan hallitusministeri Oleh Nemtšinov maaliskuussa. Nemtšinovin mukaan Ukraina alkaa boikotoida kisoja paljon ennen kuin Pariisissa aletaan mitellä 26. heinäkuuta 2024: ”Me otamme osaa olympiakisoihin karsiviin turnauksiin vain siinä tapauksessa, ettei kilpailuissa ole yhtään venäläisiä.”
Kansainvälisellä olympiakomitealla KOK:lla on ollut selvästi vaikeuksia saada sorvattua asiasta julkilausumia, kun pitää kumarrella kaikkiin suuntiin ilman, että tulee samalla pyllistäneeksi millekään rahakkaalle taholle. Maaliskuun lopussa KOK:n puheenjohtaja Thomas Bach antoi varovaisen ”suosituksen”, jonka mukaan venäläisten ja valkovenäläisten urheilijoiden pitäisikin päästä olympialaisiin. Edistääkseen tätä tavoitetta olympiakomitea ”tutkii kaikkia mahdollisia polkuja, jotta tämä toteutuisi”. Yksi tällainen polku olisi venäläisen ja valkovenäläisen urheilijan statuksen muuttaminen kansallisen lipun alla kilpailevasta sankarista pelkäksi yksilöksi, joka tulee kisoihin ilman maatunnuksia.
Thomas Bach kiemurteli kuin mato koukussa kertoessaan, miten olympiakomitea ”haluaa rauhaa” ja tuntee ”suurta myötätuntoa Ukrainan kansaa kohtaan sen sanoinkuvaamattoman kamalien kärsimysten keskellä”. Bach vakuutteli olympialiikkeen sodanvastaisuutta ja että olympiakomitea tuomitsee ”Venäjän ja Valko-Venäjän hallitukset, jotka ovat yksinään vastuussa tästä sodasta”.
Vesittyvä boikotti
Kuitenkin monet ukrainalaiset, samoin kuin heitä tukevat urheilijat, lajiliitot ja urheilua rakastavat penkkiurheilijat, pitävät venäläisten osallistumisen sallimisen vesittävän koko urheilualan boikotin. Vaikka venäläiset urheilijat osallistuisivat ilman maatunnuksia, Venäjällä heitä pidettäisiin edelleen kotimaan suurina taistelijoina. Sotaa lietsovan ja kaikin tavoin olympialaisten hengen vastaisen propagandan välineeksi he kelpaisivat silti ihan yhtä lailla.
KOK ei kyennyt selkeästi pudottamaan venäläisiä urheilijoita pois olympialaisista. Se on myös väittänyt, että urheilijoiden sulkeminen kisoista olisi syrjimistä kansallisuuden perusteella. Niinpä 30 maata, mukaan lukien Suomi, vetosi KOK:hon, jotta se ei luopuisi sanktioista. Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkosen (kesk.) allekirjoittamassa kannanotossa sanotaan, että ”koska niin Venäjällä kuin Valko-Venäjällä urheilu ja politiikka ovat kietoutuneet toisiinsa, maiden hallitukset rahoittavat ja tukevat olympiaurheilijoita ja Venäjällä urheilijoilla on vahva kytkös myös armeijaan, ministerit näkevät, ettei KOK voi käyttää harkinnassaan lähtökohtana vain syrjimättömyyttä kansalaisuuden perusteella.”
Kannanotossa kerrottiin ovelasti, etteivät hyökkäävät propagandamaat ole urheilukiistassa ajopuun asemassa, eli turha uhriutua: ”ministerit muistuttavat myös siitä, että Venäjällä ja Valko-Venäjällä itsellään on mahdollisuus ratkaista tilanne ja palata kansainväliseen urheiluyhteisöön lopettamalla sotatoimet.”
KOK yrittää epätoivon vimmalla siirtää vastuun vaikeista päätöksistä lajiliitoille. Niille tilanne on hankala, sillä nyt jokainen urheilulaji liittonsa kautta joutuu miettimään, ottaako se venäläisiä mukaan Pariisin olympialaisten karsintoihin.
Doupattua sirkusta
Venäjällä huippu-urheilu on yltiönationalistinen projekti, jota Kreml käyttää häikäilemättömästi hyväkseen. Urheilun katsominen peittää kansalta monia kotimaan huolia. Kannustaessaan kilpailijoita ei pietarilainen Pjotr eikä Magadanin Maša tunne vilua tai nälkää. Stadioneiden sirkushuvit pyyhkivät jopa sotia näkymättömiin.
Kun vuonna 2013 Venäjä valmisteli seuraavan kevään talviolympialaisia Mustanmeren rannalla Sotšissa, yllättävän talvikisakaupungin subtrooppisen ilmaston oikut eivät olleet ainoita asioita, joita etukäteen pohdittiin. Presidentin mielentila oli tärkeä kysymys. Jännitettiin, saattaisiko entinen KGB-upseeri Putin heltyä ja päästää vapaaksi protestoijia.
Vankilassa viruivat öljyoligarkki Mihail Hodorkovski, punkbändi Pussy Riotin uhmakkaat mimmit ja Greenpeacen protestin monikansalllinen tiimi ”Arctic 30”. Heidät vapautettiin ja maailmalla iloittiin. Jotain hyvin pahaa oli silti tapahtumassa. Pari kuukautta ennen talviolympialaisia ukrainalaiset alkoivat protestoida venäjänmielistä valtionjohtoa vastaan pääkaupunki Kiovan keskusaukiolla, Maidanilla. Kreml avusti länsinaapuria ja lähetti paikalle erikoisjoukkoja tukahduttamaan kapinaa.
Sotšin olympialaisten aikaan yli sata mielenosoittajaa oli kuollut Maidanilla. KOK kielsi ukrainalaisia käyttämästä mustaa surunauhaa Sotšissa urheillessaan. Ukrainan olympiakomitean puheenjohtaja, entinen seiväshyppääjä Sergei Bubka, antoi jokaisen urheilijan itse päättää miten suhtautua kisoihin. Muutamat lähtivät kesken pois eivätkä kilpailleet lainkaan, loppuun asti jääneet jättäytyivät pois päättäjäisseremonioista.
Sotšin kisoissa alkoi myös Venäjän doping-kriisi syvetä. Venäjä menetti jälkeenpäin 48 mitalia 150:stä eli melkein kolmasosan Sotšin mitaleistaan. Nimenomaan Sotšissa tuli julki Venäjän valtion ja turvallisuuspalvelu FSB:n aktiivinen osallistuminen dopingtestien väärentämiseen.
Luistelua vallan ytimeen
Venäjällä urheileminen huipulla, presidentti Putinin mielistelemisen ohella, voi avata tien vallan korkeimmille portaille. Taitoluistelun moninkertainen mitalisti, neuvostokansan sydänkäpynen Irina Rodnina, on ollut kansanedustuslaitos duuman jäsen jo melkein parikymmentä vuotta. Rodnina herätti kohua jo kymmenen vuotta sitten levitellessään Twitterissä kuvaa, jossa Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman päälle oli kuvankäsittelyllä lisätty banaani.
Toistaiseksi Venäjä ja Valko-Venäjä on suljettu pois kaikista suurista arvokisoista Ukrainassa käymänsä sodan takia. Neuvostoliiton lätkäjoukkueen eli punakoneen puolustuspelaaja Vjatšeslav Fetisov on sanonut, ettei hän arvosta laisinkaan toukokuussa 2023 Tampereella ja Riiassa pelattavia jääkiekon MM-kisoja, koska Venäjää ei ole huolittu mukaan.
Fetisov on entinen duuman jäsen ja Putinin harras tukija. Kun Yhdysvaltalainen televisiokanava NBC haastatteli Fetisovia vuonna 2015 pian oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murhan jälkeen, Fetisov kertoi ensi alkuun, että ”Putin on hyvä mies”. Kysymyksen Nemtsovin murhasta ja sen mahdollisista poliittisista ulottuvuuksista hän taklasi ääriliikkeen logiikalla: oppositiolla ei ollut Venäjällä ongelmia, koska kuulemma moni oppositiopoliitikko sai edelleen kulkea vapaana.
Taitoluistelija Jevgeni Plušenko on aktiivinen Kremlin, Putinin ja sodan tukija. Hänen organisoimissaan luistelunäytöksissä Venäjän hyökkäysarmeijan Z-merkit ovat näkyvästi esillä. Plušenkon vaimo, musiikkituottaja ja tv-tähti Jana Rudkovskaja herätti paheksuntaa ympäri maailmaa, kun hän valitti Instagramissa Venäjään kohdistuvista pakotteista: Aeroflotin koneen ykkösluokasta oli loppunut Rudkovskajan suosima Piper-Heidsieck-samppanja ja tilalle oli tullut epäinhimillisen pahaa venäläistä kuoharia. Putin edustaa poliittisissa tilaisuuksissa mielellään vierellään luistelutähtiä, joiden takkeihin on ommeltu Z-merkki. Kaiken lisäksi Putinin läheinen neuvonantaja ja Kremlin propagandan päädemagogi Dmitri Peskov on naimisissa Torinon olympialaisissa 2006 kultaa voittaneen Tatjana Navkan kanssa.
Myös Ukraina on tietenkin ylpeä urheilijoidensa menestyksestä. Politiikan huipulle Kiovan pormestariksi on noussut Bubkan lisäksi raskaansarjan nyrkkeilyn raskaansarjan moninkertainen mestari Vitali Klitško. Hänellä on ollut surullinen kunnia esiintyä televisiossa ympäri maailmaa kertomassa kaupunkiinsa kohdistuvista iskuista.
Bolivarilaista lohtua
Bolivarilainen kansainliitto ALBA kutsui Venäjän mukaan omiin kisoihinsa Venezuelaan, jotka pidettiin maan pääkaupungissa Caracasissa 21.–29. huhtikuuta 2023. ALBA on Venezuelan ja Kuuban entisten johtajien, Hugo Chavézin ja Fidel Castron perustama valtioliitto, johon kuuluvat Antigua ja Barbuda, Kuuba, Dominica, Grenada, Nicaragua, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit sekä Venezuela. Virallisen uutistoimisto TASSin tiedotteessa Venäjän urheiluministeri Oleg Matytsin sanoi, että ALBAn alueet ovat Venäjälle ”erityisen kiinnostuksen kohteita”.
Venäjä lähetti kisoihin 48 urheilijan maajoukkueen. TASSin mukaan heidän kilpalajejaan olivat ”nyrkkeily, rantalentopallo, karate, pöytätennis, trampoliini, painonnosto ja rytminen kilpavoimistelu”. Tiedotteen lausunnoista pölähti tuulahduksia neuvostoajoilta: ”Olen varma että ALBAn urheilukilpailut tuovat Venäjän kansan ja Bolivarisen allianssin jäsenvaltiot läheiseen yhteyteen. Kisat vahvistavat liittolaisuuttamme ja auttavat tulevaisuudessa maidemme urheilua kehittymään.”
Lämmin liittolaisuus ei innostanut kaikkia tarpeeksi, sillä Venezuelan Venäjän-suurlähettiläs Sergei Melik-Bagdasarov kiirehti lehtihaastatteluissa paheksumaan ”länttä”, joka ei anna Venäjän kisata valtiolipun alla. Itse kisoista on tarjolla vain vähän informaatiota, minkä ymmärtää, kun katsoo niitä harvoja kuvia, joita paikan päältä löytyy verkosta. Muutamat harvat katsojat ja kanssaurheilijat istuvat koulujen urheilukenttiä muistuttavien pienten estradien laidoilla, ja meininki näyttää sangen kotikutoiselta. Niinpä latinalaisamerikkaisittainkin marginaalinen urheiluprojekti pikemminkin haittaa pömpööseihin spektaakkeleihin tottuneita venäläisiä. Se ei enää vahvista vaan heikentää heidän kansallista ylpeyden tunnettaan.
Artikkeli julkaistiin ensin maksumuurin takana 29.5.2023. Teksti avattiin kaikille lukijoille 14.6.2023. Haluatko sinäkin saada ensilukuoikeuden osaan Voiman verkkoartikkeleista? Tee Voimajengi-tilaus alk. 3€/kk.
