Artikkeli on julkaistu Voiman talousliitteessä.
Voima-talous 2/2023 ilmestyi Voiman 8/2023 välissä.
Löydät muut verkkosivuillamme julkaistut talousliitteen artikkelit täältä.
Eri puolilta maailmaa on raportoitu ennätyshelteistä, metsäpaloista ja muista äärisääilmiöistä. Maapallon lämpeneminen on toteutunut jopa ennakoitua nopeammin. Yhä selvempää on, että muuttuva ympäristö ravistelee yhteiskuntien turvallisuutta.
Samaan aikaan muut globaalit turvallisuusuhat eivät ole ainakaan hellittäneet. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu, Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen nokittelu kauppasuhteissa nostaa geopoliittisia jännitteitä ja maailma näyttää jakautuvan entistä voimakkaammin. Keskeistä näissä kehityskuluissa on, että ne ovat samanaikaisia, linkittyvät osin toisiinsa ja vaikuttavat yhteiskuntiin järjestelmätasolla. Tämä asettaa päättäjät ja viranomaiset vaikeaan tilanteeseen, kun pitkittyviin ja päällekkäisiin kriiseihin – eli niin sanottuun monikriisiin – pitäisi pystyä reagoimaan yhtä aikaa.
Monikriisin ajatus tuo oikeastaan vain esiin sen, mikä on ollut ympäristönmuutoksen turvallisuusvaikutusten näkökulmasta selvillä jo pitkään. Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ylikulutus rapauttavat elinolosuhteitamme. Ennakoimattomuus kasvaa, ja ympäristönmuutokset yhdistyvät geopoliittisiin ja taloudellisiin mullistuksiin. Esimerkiksi helleaalto Euroopassa pahensi kesällä 2022 Venäjän sotatoimista alkanutta energiakriisiä, kun ranskalaiset ydinvoimalat olivat alikäytöllä kuivuuden ja jäähdytysveden puutteen takia.
Ilmastonmuutoksen hillintä tulee entistä kiireellisemmäksi, mutta etenkin huonosti suunniteltuna se vaikuttaa yhteiskuntien vakauteen ja turvallisuuteen. Kestävän energiantuotannon vaatimat raaka-aineet tuotetaan pääosin Euroopan ulkopuolella ja synnyttävät siten uuden riippuvuuden ja haavoittuvuuden etenkin Kiinan suhteen. Tämä sopii huonosti Suomen ja muiden Euroopan maiden suunnitelmiin pyrkiä lisäämään omavaraisuutta kärjistyneen geopoliittisen tilanteen ja pandemian aikaisista toimitusvaikeuksista saatujen oppien seurauksena.
Kaikkia horisontissa siintäviä uhkia tuskin on mahdollista välttää, mutta ennakoinnilla niihin on mahdollista varautua. Tämä edellyttää, että ympäristötekijöiden merkitys otetaan paremmin huomioon ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa. Sekä ympäristönmuutoksen että sen hillinnän vaikutuksia tulee konkreettisesti sisällyttää riskianalyyseihin ja muuhun turvallisuuden suunnitteluun. Suunnitelmallinen ja tehokas ilmastopolitiikka on keskeinen edellytys yhteiskunnan turvallisuudelle. Ensisijaista on kuitenkin ekologisen kestävyyden asettamien rajojen tiedostaminen. Kansallinen, yhteiskunnallinen tai mikään muukaan turvallisuus ei voi toteutua, jos kurjistuva luonnonympäristö vie siltä pohjan.
Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija.
