Julma-Henrin 020706:n introsta on ehtinyt kulua vain pari tahtia ennen kuin armoton bassonjytke lähtee komppaamaan sitä. Pian mukaan tulevat bongorummut. Muunneltu kappale on lähes kaksi kertaa nopeampi kuin alkuperäinen.
Uuden version tuottaja on H3RSKA. Hän kysyi alkuperäiseltä artistilta luvat remixin eli muunnelman tekemiseen. Ilman lupia kappaleen muuntelu olisi todennäköisesti ollut tekijänoikeuslain näkökulmasta laitonta. Varmuudella tätä on mahdotonta sanoa, sillä tekijänoikeuslain rikkomukset käsitellään aina tapauskohtaisesti. Mitään yleispäteviä sääntöjä taiteelliseen siteeraukseen ei ole, ja remiksaus liikkuu tekijänoikeuslain harmaalla alueella.
Samplaaminen, eli lyhyiden ääninäytteiden ottaminen osaksi uutta teosta, on olennainen osa musiikintekoa. Etenkin räpissä ja elektronisessa musiikissa vanhasta materiaalista valmistetaan uutta. Tekijänoikeuslain näkökulmasta samplaaminen ei kuitenkaan ole yksioikoista. Kuinka monta tahtia vanhasta kappaleesta saa käyttää, ennen kuin joutuu maksamaan sen levyttäneelle artistille rojalteja?
”Toivoisin tekijänoikeusjärjestöjen tekevän jonkin linjanvedon siitä, mikä mitta on ok sämplätä ilman että se on plagiointia tai varastamista? En tiedä itsekään mikä se raja on”, H3RSKA pohtii albumin julkaisukeikkansa jälkeen Vastavirta-klubin bäkkärillä.
Tekijänoikeusjärjestö Teosto Ry:n vanhemman lakimiehen Teemu Pitkäsen mukaan samplaamiselle ei ole laissa asetettu mitään suoranaisia rajoja. Samplaaminen perustuu sitaattioikeuteen, ja mahdolliset tekijänoikeusrikkomukset käsitellään aina tapauskohtaisesti.
Musiikin tekijänoikeuksia on valvonut Teosto. Tämä saattaa muuttua, kun uuden tekijänoikeuden muutokset tulevat voimaan ja palveluntarjoajat velvoitetaan seulomaan sisältöään.
Lainsäädäntö sotii sananvapautta vastaan
Mediassa ”meemilaiksi” tituleerattu vuonna 2019 hyväksytty EU-direktiivi muuttui kansalliseksi lainsäädännöksi huhtikuussa. Eduskunta hyväksyi uuden, kauan valmistellun ja kiistellyn, tekijänoikeuslain 22. helmikuuta 2023.
Vaikka EU-direktiivi sai aikoinaan paljon mediahuomiota, kansallisen lainsäädännön valmistelu on jäänyt sitä vaille.
Tekijänoikeuslainsäädännön uudistuksen suurin muutos on artikla 17, joka liittyy verkkosisällönjakopalveluiden tarjoajien vastuuseen. Jatkossa palveluntarjoajien, kuten Youtuben ja TikTokin, on varmistettava, ettei palveluissa ole tarjolla tekijänoikeutta loukkaavaa aineistoa.
Tekijänoikeuden alaisia sisältöjä poistetaan palveluista filtteröintialgoritmien avulla. Tekoäly ei kuitenkaan erota laillista sisältöä, kuten laillista siteerausta tai parodiaversiota, laittomasta sisällöstä.
”Kyse on naiivista ja hurskaasta teknologiauskosta, jossa luotetaan siihen, että tekoälyalgoritmi pystyisi tulevaisuudessa toimimaan tekijänoikeustuomarina. Tässä kohdassa lainsäädäntö on epäonnistunut”, Turun yliopiston kauppaoikeuden professori Tuomas Mylly kommentoi lakia Yle Uutisten haastattelussa.
Samassa haastattelussa Mylly huomauttaa, että hallituksen alkuperäisessä esitysluonnoksessa lokakuussa vuonna 2021 oli enemmän erilaisia oikeusturvatakuita. Luonnos kuitenkin sai kyytiä tekijänoikeusjärjestöjen lobbauksen ansiosta.
”Teosto ja muut tekijänoikeusjärjestöt onnistuivat lobbaamisessaan erittäin hyvin. Opetus- ja kulttuuriministeriössä oli alkujaan edistyksellistä lainvalmistelua, mutta se onnistuttiin saamaan makulatuuriksi. Eli sulka hattuun tekijänoikeusjärjestöille, he ovat onnistuneet puolustamaan intressejään”, Mylly totesi Yle Uutisille.
Kansalaisjärjestöltä huutia
Kansalaisten oikeuksia erityisesti internetissä ajava Electronic Frontier Finland Ry eli Effi ry kritisoi lakia. Järjestö totesi lausunnossaan, että tekijänoikeuslaki on poikkeuksellisen monimutkainen ja vaikeatulkintainen laki, ja sellaiseksi se jäi muutoksen jälkeenkin. Täydentävä esitys ei korjannut pahimpia ongelmia, ja iso osa lokakuussa 2021 lausunnolla olleen esitysluonnoksen parannusehdotuksista jätettiin pois.
”Tekijänoikeuslaki uhkaa sananvapautta. Lainvalmistelun ulkoistaminen tällä tavalla on kerrassaan järkyttävää eikä saa toistua enää koskaan”, Effi ry:n puheenjohtaja Leena Romppainen kommentoi lakia.
Romppaisen mukaan laki pahimmillaan mahdollistaa kansalaisten sananvapauden rajunkin loukkaamisen ilman mitään tehokasta tapaa puolustautua. Lakiin kirjatut oikeusturvakeinot ovat heikkoja ja monessa tilanteessa täysin tehottomia.
”Yksityisoikeudellinen kanne edellyttää osoitettavissa olevaa taloudellista menetystä, mutta sananvapaus ei ole ensisijaisesti taloudellinen oikeus. Mikä olisi vaikkapa blokatun vaalimainoksen takia menetetyn kansanedustajapaikan hinta?”
”Joukkokanteen mahdollisuuttakaan ei tässä haluttu käyttää. Jos jokin toimija jatkuvasti väärinkäyttää tekijänoikeutta, se pitäisi haastaa oikeuteen erikseen jokaisesta tapauksesta. Tällöin oikeudenkäynnin hinta muodostuu helposti liian suureksi, yleensä ylitsepääsemättömäksi, pelotteeksi yksittäiselle ihmiselle.”
”Sananvapauden oleellinen puoli, joka usein unohdetaan, on oikeus vastaanottaa tietoa. Jos jotain on poistettu, miten sen olemassaolosta voi edes tietää? Lakiin ei haluttu antaa tiedon potentiaalisille vastaanottajille mitään keinoa vaatia oikeuksiaan.”
Lakiuudistukseen ei tullut mitään kriteeriä tai rajausta automaattisten suodatusmenetelmien käytölle. Kansalaisten oikeusturvan kannalta on ongelmallista rajausten muodostuminen pelkästään oikeuskäytännön varaan.
Romppainen jakaa huolen Myllyn kanssa tekoälysuodattamisen ongelmallisuudesta.
Ongelmallinen lainvalmistelu
Effi ry teki vuonna 2022 kantelun oikeuskanslerille tekijänoikeuslain uudistuksen valmistelusta. Yhdistyksen tekemän tietopyynnön seurauksena selvisi, että opetus- ja kulttuuriministeriö oli palkannut ulkopuoliseksi konsultiksi Jukka Liedeksen.
Liedes on aiemmin toiminut muun muassa Gramex ry:n yhteydessä toimivassa Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus ESEKin ja Kopiosto Ry:n yhteydessä toimivan Audiovisuaalisen kulttuurin esittämiskeskus AVEKin johtokuntien jäsenenä sekä Teoston juristina.
Opetus- ja kulttuuriministeriö sai huomautuksen eduskunnan oikeusasiamieheltä vuonna 2007, koska Liedes oli toiminut konsulttina silloisen tekijänoikeuslain valmistelussa. Oikeusasiamies piti ongelmallisena Liedeksen kaksoisroolia tekijänoikeusjärjestöjen hallituksissa ja lainvalmistelijana. Tälläkin kertaa valvova viranomainen oli samaa mieltä. Johtopäätöksissään oikeuskansleri totesi:
“Katson, että konsultin antama asiantuntijalausunto ja siinä esitetty tulkinta on ollut omiaan synnyttämään epäilyksiä täysin puolueetonta ja objektiivista lainvalmistelua kohtaan. –– Pidän opetus- ja kulttuuriministeriön menettelyä konsultin käyttämisessä hallituksen esityksen jatkovalmistelussa näin ollen ongelmallisena. –– Ulkopuolisille on perustellusti saattanut syntyä epäilys virkatoiminnan täyttä puolueettomuutta ja objektiivisuutta kohtaan.”
Effi ry:n Leena Romppainen toteaa, että pelkällä huomautuksella ei ole käytännön merkitystä: ”Oikeuskanslerin pitäisi rohkeammin käyttää toimintavaltuuksiaan: Tekijänoikeuslain valmistelusta annettiin huomautus, mutta lakia ei palautettu uuteen valmisteluun. Mitä väliä tällöin on huomautuksella? Jos lainvalmistelussa on vikaa, huomautuksen sijaan laki pitäisi palauttaa uuteen valmisteluun.”
Muuttunut musiikkiteollisuus tienaa tekijänoikeuksilla
Napsterin perustaminen ja vertaisverkkojen nousu ravisutti musiikkiteollisuutta ja pakotti sen muuttamaan ansaintamallejaan. Musiikkiteollisuuden kolmen eri sektorin, eli perinteisen levyteollisuuden, live-teollisuuden ja lisensointisektorin suhteet jouduttiin miettimään uusiksi.
Kirjassa Chokepoint Capitalism: How Big Tech Monopolies Devoured the Arts and How to Fight Back (Beacon Press, 2022) Rebecca Giblin ja Cory Doctorow kertovat kuinka pääoma kaappasi haltuunsa kulttuurin. Laeista ja teknologioista luodun pullonkaulan tai ”kuristuskohdan” vuoksi tekijät eivät voi viedä markkinoille mitään menemättä sen läpi.
Hyvä esimerkki tästä on, kuinka kolme massiivista konsernia – Sony Music Entertainment, Universal Music Group ja Warner Music Group – omistavat kolme levy-yhtiötä ja kolme musiikkikustantamoa, jotka kontrolloivat suurinta osaa maailman musiikista. Spotify joutui alkuvaiheessa operoimaan noiden yritysten luvilla, mikä johti siihen, että yritykset hankkivat suuret omistajuusosuudet yhtiöstä ja järjestivät itselleen jatkuvat ja taatut kuukausimaksut, joista suurin osa ei yllä artistille asti. Lisäksi varmistettiin, että loput 30 prosenttia teollisuudesta, joka ei ollut suuryritysten kontrollissa, tulisi saamaan niin pienet rojaltit per striimaus, ettei se kykenisi haastamaan niitä.
Kirja mainitsee myös EU:n tekijänoikeusdirektiivin 17 artiklan yhtenä kuristuskohtana. Suuret levy-yhtiöt lobbasivat direktiiviä, koska uskoivat sen antavan niille vipuvoimaa rojaltineuvotteluihin. Vanderbilt Journal of Entertainment and Technology Law -lehdessä julkaistussa artikkelissa tekijänoikeusasiantuntija Annemarie Bridy tosin toteaa, että musiikkiteollisuuden lobbauksesta huolimatta, direktiivin hyväksymisestä eivät hyötyneet kuin tekoälyyn perustuvien filtteröintijärjestelmien kehittäjät.
Lainmuutoksen tuomat kulttuuriset vaikutukset voivat olla katastrofaaliset. Tekijänoikeuksien valvonnan ulkoistaminen koodinpätkille saattaa johtaa siihen, että tulevaisuudessa julkaistavan kappaleen sallitun samplauksen mitta on nolla sekuntia, eikä ainuttakaan tahtia.
Kuuntele myös
H3RSKAn haastattelu on kuunneltavissa Alakulttuuriministeri-ohjelmassa Voiman verkkosivuilla.
