Sijaishuollon ammattilaiset ovat huolissaan erityisesti niistä lastensuojeluyksiköihin sijoitetuista nuorista, jotka poistuvat ilman lupaa ”hatkareissuille”, turvautuvat vastikkeellisen seksin tarjoamiseen ja kokevat myös seksuaalista väkivaltaa näissä tilanteissa. Vastikkeellinen seksi tarkoittaa, että henkilö saa vastiketta kuten yöpaikan, päihteitä tai tavaroita seksuaalista tekoa vastaan. Tilanteessa, jossa nuori on vailla turvallista aikuista ja huolenpitoa, vastikkeellinen seksuaalinen teko voi olla keino selviytyä.
”Korvauksen tarjoaminen seksuaalisesta teosta alaikäiselle on aina seksuaaliväkivaltaa ja rikos”, toteaa Exit – Pois prostituutiosta ry:n toiminnanjohtaja Erja Saarela. Exit aloittaa tulevana syksynä avoimen koulutuksen sijaishuollon ammattilaisille. Heitä koulutetaan huomioimaan työssään vastikkeellisen seksin ilmiö entistä paremmin. Yksi hyvinvointialue on myös tilannut järjestöltä koulutusta sijaishuollon ammattilaisilleen.
Taustalla monenlaisia haavoittuvuuksia
Ilmiönä vastikkeellisen seksin tunnistaminen on vaikeaa ammattilaisillekin, eikä sen kuvaamiseen ei ole vakiintunutta terminologiaa. Aiemmin se on yhdistetty etenkin naispuolisiin henkilöihin, jotka rahoittavat huumeidenkäyttöä seksuaalisilla teoilla. Lisäksi alaikäisten kohdalla on ongelmallista puhua vastikkeellisesta seksistä, koska alaikäisyyden vuoksi kyse on nimenomaan rikoksesta.
”Tämän päivän korjaava työ on seuraavan sukupolven ennaltaehkäisevää työtä.”
Valtioneuvosto julkaisi vastikään selvityksen, josta ilmenee, että kun henkilö pyrkii selviytymään vastikkeellisen seksin avulla, taustalla on usein monenlaisia haavoittuvuuksia. Niitä ovat esimerkiksi asunnottomuus, päihderiippuvuus, mielenterveysongelmat, aiemmat kokemukset seksuaaliväkivallasta tai lastensuojelun asiakkuus.
Vastikkeellisen seksin ilmiötä pitää tutkia lisää ja huomioida aihe esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen suunnittelussa, jotta haavoittuvassa asemassa olevia voidaan suojella. Exit ry:n Erja Saarela muistuttaa, että asiaan tarttuminen nyt voi kantaa pitkälle. ”Tiedämme, että huono-osaisuus on usein ylisukupolvinen asia. Tämän päivän korjaava työ on seuraavan sukupolven ennaltaehkäisevää työtä.”
Tutkimustietoa on silti edelleen niukasti, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön johtaja Tanja Auvinen. ”Nyt julkaistussa selvityksessä raapaistaan vain pintaa. Pitäisi selvittää, miten laaja tämä ilmiö on, miten se on muuttunut ja keitä kaikkia se koskettaa”, Auvinen kertoo.
Etenkään nuoret eivät välttämättä itse tunnista joutuneensa seksuaaliväkivallan kohteeksi. Heille olisi tärkeää tarjota seksuaalikasvatusta, opettaa heidät tuntemaan omat oikeutensa ja kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja.
Myös ammattilaisille tarvitaan lisää koulutusta. Heidän voi olla vaikeaa ottaa seksuaaliväkivalta puheeksi ilman koulutusta aiheen käsittelemisestä nuoren kanssa. Ammattilainen saattaa myös pelätä sitä, että aihe herättää nuoressa vahvan reaktion tilanteessa, jossa häntä ei voida ohjata jatkotuen piiriin. Tukea ei välttämättä ole saatavilla rajallisten resurssien vuoksi.