Essee, YhteiskuntaKirjoittanut Julius HalmeKuvat Kai Talvinen

Salaliittokulttuuri heijastaa ihmisten murheita, mutta voidaan myös valjastaa kapitalismin tai politiikan palvelukseen

Koronapandemian aikana liitoon noussut ilmiö syventää vasemmiston kriisiä tarjoamalla luokkatietoisuuden tilalle yksilökeskeisyyttä ja yleistä epäluottamusta.

Lukuaika: 4 minuuttia

Salaliittokulttuuri heijastaa ihmisten murheita, mutta voidaan myös valjastaa kapitalismin tai politiikan palvelukseen

Voit kuunnella ääniartikkelin myös lukuisista suoratoistopalveluista, esimerkiksi Spotifysta.

Nuoruudessani löysin salaliittoteoriat – tai ne löysivät minut – ennen poliittista ideologiaa. Etenkin kirjailija David Icken korkealentoiset reptiliaanikertomukset sisälsivät hengellisen ulottuvuuden, jossa ihminen voi korottaa tietoisuutensa korkeammalle tasolle. Uushenkisyydelle ominaiseen tyyliin teorioiden ihmiskuva on erittäin uusliberalistinen – jokainen on oman onnensa seppä ja oman mielensä vapahtaja. 

Siksi en ollutkaan kauhean yllättynyt, kun koronapandemian aikana Suomessa ja maailmalla otsikoihin nousivat artikkelit jooga- ja hyvinvointipiireihin pesiytyneistä salaliittoteorioista. Uushenkisiksi miellettyjen yhteisöjen jäsenet jakoivat muun muassa äärioikeistolaisen QAnon-liikkeen salaliittoteorioita.

Maailmanlaajuisesti nähtiin koronarajoitusten vastaisia mielenosoituksia, joiden osanottajat tulivat eri taustoista: hippejä, libertaareja, rauhanliikettä, vaihtoehtolääketieteen harjoittajia, uusnatseja ja niin edelleen. Icke olikin keskeinen hahmo Britannian 5G-teknologiaan liittyvissä salaliittoteorioissa.

Kielletyn tiedon historiaa

Terveysuskomukset ja hengellisyys kytkeytyvät vahvasti salaliittoteoria-ajatteluun. Itsekin harrastin transsendenttista meditaatiota, johon tosin tutustuin elokuvaohjaaja David Lynchin, en salaliittoteorioiden kautta. Sittemmin olen kuullut, että ilmiö oli jokseenkin yleinen suomalaisten elokuvafanien parissa Lynchin Helsingin Messukeskuksessa pitämän hämmentävän ja mukaansatempaavan luennon jälkeen vuonna 2006.

Vuonna 2011 tutkijakaksikko Charlotte Ward ja David Woas esittelivät ”conspirituality”-termin, eli salaliittohenkisyyden, kuvaamaan new age – ja salaliittoteoriauskomusten yhdistelmää.

Terveysuskomukset ja hengellisyys kytkeytyvät vahvasti salaliittoteoria-ajatteluun.

Kahden vakaumuksen synteesiä kuvattiin tuoreena ja yllättävänä ilmiönä. Sittemmin ilmiön on esitetty oleva luonnollinen jatkumo länsimaiselle esoteerisuudelle, jolla tarkoitetaan salattua, harvoille tarkoitettua tietoa.

Euroopassa nykyisin länsimaiseksi esoteerisuudeksi luokitellut uskomukset ja opit ovat usein historian saatossa vaimennettu vallitsevien uskontojen tai filosofisten suuntauksien tieltä, minkä takia ne ovat joutuneet toimimaan valtakulttuurin ulkopuolella. Länsimainen esoteerisuus on jälkikäteen kehitetty termi kuvaamaan monia erilaisia suuntauksia ja ideoita.

Vasta 1800-luvulla teolliseen vallankumoukseen tyytymättömät löysivät tästä hylätystä tiedosta resurssin. Kielletyn tiedon dynamiikka kannusti moderneja okkultisteja tunnistamaan itsensä tiedonkantajina ja tuomitsemaan viranomaiset, jotka salatun tiedon olivat kätkeneet. Dynamiikka myös palveli vallanpitäjiä antamalla syyn tuomita ”harhaoppikauppaa” käyvät okkultistit kumouksellisina sisäisinä vihollisina.

Nämä käänteet vahvistivat esoteerikoiden asemaa salaisina tietäjinä historiallisessa harhaluulojen jatkumossa, josta salaliittotarinoita ammennetaan edelleen.

Saksassa on pitkät perinteet rajatiedon ja vaihtoehtolääketieteen tuotannossa, ja niinpä esoteerisuus ja vaihtoehtolääketiede olivat osa myös natsi-ideologiaa. Puhtaan ruumiin ajatuksesta ei ole pitkä matka ajatukseen puhtaasta rodusta.

Professori Michael Barkunin käsite ‘stigmatisoitu tieto’ viittaa informaatioon, joka leviää yleisesti luotettavaa tietoa tuottavien instituutioiden ulkopuolella.

Salaliittoteorioita, esoteriaa ja uushenkisyyttä yhdistää samankaltainen kulttimiljöö. 1970-luvulla kehitetty termi tarkoittaa löyhää verkostoa, jossa vallitsee tietyntyyppisesti rakentuva todistelu, yhdenmukainen ajattelu ja kiinnittyminen stigmatisoituihin tietämisen tapoihin.

Eurooppalaisen politiikan tutkijat William Callison ja Quinn Slobodian käyttävät pandemia-aikana erilaisia vallanpitäjien ajamia koronapoliitikoita vastaan muodostetuista  yllättävistä liittolaisuuksista termiä ”diagonalismi”.

Osittain teknologisesta ja viestinnällisestä muutoksesta syntyneet diagonalistit ovat hylänneet perinteiset vasemmisto–oikeistoraamit, kuitenkin nojautuen yleensä enemmän äärioikeistolaisiin uskomuksiin. Vakaumuksissa yhdistyy kyynistyminen parlamentaariseen politiikkaan, holismi ja hengellisyys sekä painotus yksilönvapauksiin. Äärimuodossa vakaumuksiin kuuluu ajatus kaikesta vallasta salaliittona.

Diagonalismi lienee pätevin käsite kuvaamaan nykyajan ilmiötä, jossa ihmiset liikkuvat ideologisesti vasemmalta oikealle.

Huomiotalous ja yllykekapitalismi

Teknologisella ja viestinnällisellä muutoksella Callison ja Slobodian viittaavat huomiotaloutta hyödyntävään yllykekapitalismiin (incitement capitalism). Kapitalistisessa huomiotaloudessa kilpaillaan käyttäjän rajallisesta keskittymiskyvystä, ja sosiaalisen median algoritmit on suunniteltu ohjaamaan käyttäjä eniten tunnereaktioita herättävän sisällön pariin. Pandemia-aikana tämä mekanismi ohjasi huolestuneita sosiaalisen median käyttäjiä salaliittoteorioiden pariin. Yllykekapitalismiin perustuvien alustojen liiketoimintamalli ylläpitää käyttäjien tuohtumusta jatkuvalla äärimielipiteitä toistavalla sisällöllä.

MAINOS: Voima 8/2023 on oikeisto-teemanumero. Jos pidät lukemastasi, harkitsethan lehden vuositilausta (39€) tai irtonumeron ostamista (4,90€).

Pandemiasta syntyi hyödynnettävä salaliitto (capitalizable conspiracy), jolla käyttäjien huomiota muunnettiin rahaksi tai poliittiseksi kannatukseksi.

Teknologiajättien siivotessa alustojaan haitallisesta disinformaatiosta, monet salaliittoteorioiden levittäjät suljetaan palvelujen ulkopuolelle. Alustoilta poistutaan tai pakotetaan poistumaan myös riitojen ja selkkausten takia. Nämä ihmiset mielipiteineen eivät kuitenkaan katoa mihinkään.

Twitteristä siirrytään Gettriin, YouTubesta Rumbleen tai Suomessa Tokentubeen, Instagramista Parleriin. Suosittujen palvelujen oikeistolaiset kilpailijat toivottavat alustattomat avosylin vastaan.

Naomi Kleinin uusin kirja, Doppelganger (Farrar, Straus and Giroux, 2023), käsittelee diagonalismin ilmiötä toimittaja-kirjailijaan usein sekoitetun Naomi Wolfin kautta. Aiemmin feministisenä kirjailijana ja demokraattipuolueen konsulttina tunnettu Wolf tunnetaan nykyään paremmin Steve Bannonin keskusteluohjelmassa esiintyvänä salaliittoteoreetikkona. Bannonin luoma kansainvälinen äärioikeistoliikkeiden verkosto ulottuu Euroopasta Brasiliaan.

Salaliittokulttuurin mediamaailma näyttäytyy Kleinille eräänlaisena kieroutuneena peilimaailmana, joka tarjoaa vastauksia ja mediatilaa ihmisille, joiden huolia valtamedia ole ei kyennyt tai halunnut käsitellä. Peilimaailma tarjoaa kapitalismiin pettyneelle yleisölle yksinkertaistetut narratiivit ja ratkaisut, jotka usein nousevat äärioikeistolaisesta salaliittokulttuurista.

Klein ei vaivaudu enää käyttämään salaliittoteoria-termiä. Koska väitteet usein kumoavat toisensa, mitään ”teoriaa” ei ole. Hyvä esimerkki on koronavirus: sen väitetään olevan yhtäältä sekä kiinalainen bioase että toisaalta pelkkä flunssa. 

Sen sijaan Klein käyttää termiä salaliittokulttuuri (conspiracy culture). Salaliittojen hämmentävä, orgaaninen vyyhti toimii harhautuskoneena kaikkien nähtävissä oleville salaliitoille, jollainen on esimerkiksi koronapandemian muuttuminen lääkeyhtiöiden rahasammoksi, jossa alun perin julkisilla varoilla rahoitetut koronarokotteet suljettiin patenttien taakse.

Tehtyään etnografista tutkimusta salaliittoteorioiden kannattajien parissa tohtori David G. Robertsonille valkeni, että ihmiset kokivat olevansa riistettyjä sekä taloudellisesta että symbolisesta pääomasta. He kokivat potentiaalisesti voivansa hallita vain episteemistä eli tiedollista pääomaa.

Salaliittoteoriat heijastelevat ihmisten murheita, jotka on syytä ottaa vakavissaan.

Salaliittokertomukset kehystettiin uudelleen tiedolliseen pääomaan taloudellisen sijaan, kuitenkin marxilaisen kritiikin mukaan, sijoittipa henkilö itsensä minne tahansa oikeisto–vasemmisto-akselilla. Sorrettujen vapautus ymmärrettiin tietoisuuden vallankumouksen kautta.

Salaliittoteoriat heijastelevat ihmisten murheita, jotka on syytä ottaa vakavissaan. 2000-luvun internet tarjosi minulle ehtymättömän varannon selityksiä silloin askarruttaneisiin huoliin esimerkiksi syyskuun 11. päivän terrori-iskuista ja Irakin sodasta. 

Murheita on nykyään huomattavasti enemmän, ja valvontakapitalismin rakentama totuuksien tavaratalo, joka käy kauppaa kuluttajista kerätystä datasta, tarjoaa niihin vastaukset.

Salaliittokulttuuri tarjoaa kuitenkin varsin suppean ja pintapuolisen selityksen monimutkaisiin ongelmiin. Ratkaisuna ovat usein rajoittamattomat yksilönvapaudet ja sääntelyiden purkaminen.

Salaliittokulttuuri näyttäytyi minulle tuolloin epäpoliittisena, jollaisena pidin siis itseänikin. Tosiasiassa olin aivan vitun raskas libertaariteini. Kasvaessani aikuiseksi erilaisten alakulttuuriliikkeiden parissa onneksi ymmärsin, ettei maailma ole niin yksinkertainen, miltä se salaliittoteoreetikon silmin näyttää.

Tietoisuuden vallankumous alkaa sieltä mistä muutkin vallankumoukset: luokkatietoisuudesta.

Aiheesta lisää tulevissa Alakulttuuriministeri-jaksoissa. Ohjelmaa julkaisee Voima.

Lähteitä ja kirjallisuutta

Asprem, Asbjørn Dyrendal, et al., Handbook of Conspiracy Theory and Contemporary Religion. Brill, 2018.

Räikkä, Juha. Salaliittoteorioiden filosofia. Gaudeamus, 2021.

Robertson, David G. UFOs, Conspiracy Theories and the New Age: Millennial Conspiracism. Bloomsbury Advances in Religious Studies, 2016.

Opas, Minna & Tiina Mahlamäki. Uushenkisyys. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022.

François, Stéphane. Nazi Occultism: Between the SS and Esotericism. Routledge, 2023.

Lisäksi artikkelia varten on haastateltu uskontotieteen dosentti Tiina Mahlamäkeä Turun yliopistosta.