Lentoemäntä kuuluttaa: ”Onko koneessa lääkäriä?”
”Minä olen vegaani”, kajahtaa takarivistä.
Vegaaniuden ytimessä on ajatus kaiken elämän kunnioittamisesta, mikä ilmenee muun muassa toimimalla siten, että ei suoraan tai välillisesti tapa, vangitse tai muutoinkaan riistä ja hyväksikäytä toisia – riippumatta siitä, mihin lajiin nämä toiset kuuluvat. Ajatus on radikaalimpi kuin äkkiseltään uskoisi, ja radikaaleilla ajatuksilla on tapana herättää vastareaktioita. Vegaanit ovatkin olleet varsinaisia vitsihuumorin runsaudenvoisarvia (Danerolles™). Ominaista vegaanivitseille on tekninen huonous: punchlineksi riittää se että no vittu vegaani (öhö-öhö). Muutamaa väsynyttä trooppia on kuitenkin jaksettu hinkata vuodesta toiseen.
Vegaanit ovat itse harvemmin esiintyneet vitseissä muuna kuin nyrkkeilysäkkinä. Helsingin Kalliossa 21.10. järjestetyssä Vegan Comedy Clubin stand up -illassa asetelmat käännettiin ja lavalle kiipesi joukko oletettuja vegaaneja ja yksi paskaksi kasvissyöjäksi tunnustautuva. Nyrkkeilysäkistä tuli (kuvainnollisesti) nyrkki, kun ympäröivä yhteiskunta piirtyi vegaanisten linssien lävitse.
Vegan Comedy Clubin järjestäjä Johanna Kohvakka kertoi tilaisuuden alla, että idea illasta oli hautunut mielessä jo vuosia. ”Siitä alkaen, kun kävin katsomassa All Female Panelin ja ajattelin, että jotain vastaavaa pitäisi saada vegaaniteeman ympärille. Ideana on siis luoda positiivisempaa imagoa vegaaniudesta ja myös nauraa itse itsellemme”.
Huumoria etsittiin toisaalta hyvin läheltä, toisaalta yllättävienkin mutkien kautta ja välillä oli vaikea nähdä kaskujen yhteyttä illan teemaan. Toisaalta Nitu Kaurin esityksessä nähty julkivege ja mehuentusiasti Riikka Purran (ps.) suosikkiasana oli superhauska. Kenties vitsien reviiriä voisi jatkossa laajentaa ruokavaliosta koko siihen elämäntapaan, mitä eläineettinen maailmankatsomus tuo mukanaan. Esimerkkinä tästä välispiikeissä kuultu Makki ja Nakkara -duon Mikko Hentusen kertomus hämähäkkipelkoisen ihmisen lämpimästä suhteesta erääseen hämähäkkiin.
Sekasyöjät saivat ansaitusti kuulla kunniansa, mutta kyllä vihasta ja vitutuksesta voisi repiä roisimpaakin läppää. Parhaat naurut irtoavat usein vaarallisimmalla alueella, siellä, missä ollaan jo astumassa soveliaisuuden rajan yli. Haluan uskoa, että sen voi tehdä myös tilaisuudessa, jossa ollaan huomioonottavia ja kunnioittavia. Nyt esiintyjät tuntuivat pidättäytyvän isompien riskien ottamisesta. (Näinä aikoina sen voi toki hyvin ymmärtää. Tosin ehkä juuri näinä aikoina olisi tärkeää karnevalisoida ja koetella kaikenlaista yhtenäistä hymistelyä.) Viimeisenä esiintynyt David Ramms tosin vitsaili, että nyt taisi tulla raja vastaan, kun yleisö nauroi hieman hämmentyneesti natsivertaukselle. (Vegaanien tavasta verrata lihansyöjiä joskus enemmän, joskus vähemmän osuvasti natseihin saattaisikin saada ratkiriemukkaan setin.)
On katarttista saada nauraa sellaisten ihmisten kanssa, jotka jakavat monia omista turhautumisen aiheista. Siihen kelpaa heppoisempikin vitsi. Eivätkä nerokkaat vitsit olekaan stand upissa ensiarvoista, vaan esiintyjän läsnäolo ja vuorovaikutus yleisön kanssa.
Vegan Comedy Clubin Kohvakka sanoi illan olleen lähtökohtaisesti kertaluontoinen kokeilu. Loppuunmyyty tilaisuus ja toisistaan selkeästi erottuvat vedot luovat uskoa, että jatkolle löytyisi tilausta ja huumorin vihapiirakasta riittäisi veisteltävää tulevillekin keikoille. Ajatusta moisen järjestämisestä ei illan päätteeksi pidetty alkuunkaan mahdottomana.
Lihansyöjä ja metsästäjä kilpailevat siitä, kumpi putoaa korkeasta tornista nopeammin, kuka voittaa? – Kaikki voittavat.
Toinen kirjoittajista oli yhden vitsin punchline.
