Asan (Matti Salo) jouluaaton aattona ilmestynyt seitsemästoista studioalbumi Täytyy mennä metsään ei ihan ensikuulemalta aukene. Musiikki on kyllä esimerkiksi sillä tavalla kuulijaystävällistä, että laulua on paljon, mutta jotain hämärää tässä nyt on – eikä vain Twin Peaks -vibojen ja muiden sumuisten vaikutteiden puolesta.

Sanoitukset ovat tavallistakin moniulotteisemmat. Tuntuu, että albumi ei antaudu käsitettäväksi noin vain, vaan vaatii kiireetöntä kohtaamista, intuitiivista kuulemista ja järkeilyn hyllyttämistä. Levyä on kuunneltava silmät kiinni.

”Se on tarkoitushakuista. Idea on ollut rikkoa kaavoja ja tehdä lauluja, jotka eivät kuulosta selkeiltä. Niin sanotusti syvään päätyyn ja diippiä matskua.”

Asa sanoo tehneensä paljon musiikkia idea edellä ja penänneensä myös kavereiden teksteistä, että mistä tämä kertoo.

”Ihmiseen on rakennettu halu järkiperäistää kaikki. Mutta mitä pidemmälle menen musiikin ja taiteen tekemisessä, sitä selvemmin huomaan sen estävän taiteeseen kiinni pääsemistä. En halunnut, että Täytyy mennä metsään -albumin ideat ovat selkeitä. Enemmänkin siinä teemat lomittuvat.”

Se, mistä albumi kertoo, on artistin mukaan oikeastaan täysin toissijaista.

”Sillä ei ole mitään väliä”, Asa sanoo hymyssä suin. ”Ja sitten kun tiedät sen, sun pitää repiä kartta taas.”

Kuulemma tuottaja Tero Holopainenkin oli jossain vaiheessa alkanut kysellä, että mistä tämä oikein kertoo.

”Sillä ei ole mitään väliä. Ja sitten kun tiedät sen, sun pitää repiä kartta taas.”

”Me oltiin, ettei me tiedetä eikä pidäkään.”

Asa kertoo ennen ajatelleensa, että on tärkeää tietää biisin idea ja tarkoitus.

”Muistan, kun ystävät pyysivät mua koripallonhehkutusbiisiin. Mietin vain, että eihän se ole mikään laulun aihe. Sitten olen saanut fiittipyyntöjä räppäreiltä keskellä yötä, niillä on yksi säkeistö, jossa ei ole mitään aihetta… Ja mietin, että on kyllä paljon parempi, ettei ole mitään aihetta kuin että on paska aihe.”

Räppi bard-runoutena

Monitulkintaisuus on tavallaan antiteesi ajan hengelle, joka vaatii, että kaiken pitäisi olla helposti pureskeltavaa ja selkeää. Tulkintojakin tuntuu usein olevan vain yksi oikea, tai ainakin siihen tulisi pyrkiä.

”En mä tiedä dissataanko diippiä räppiä nykyään, mutta selkeys on tosi toivottavaa. Meikäläisen styget ovat sen verran vinksallaan, että en mä niitä kaikille suosittele. Useimmat ihmiset tahtovat jatkuvuutta ja tasapainoa elämään eivätkä mitään psykoterapeuttista turpaanvetoa.”

Asalle räpissä on kuitenkin kysymys sanoituksista. Tämä korostui varsinkin uran alkuvaiheessa.

”Mä näen räpmusiikin venäläisenä bard-runoutena, että sävellyksellä ei ole niin väliä. Kun me alettiin tehdä tätä, niin laitettiin taustalle kuusi sekuntia mitä vaan mikä toimii ja oltiin tyhmiä siihen päälle.”

Muutamassa vuosikymmenessä koko räpskene on mullistunut ja musiikki muuttunut. Asa näkee siinä myös lyyrisiä mahdollisuuksia.

”Uuden ajan räpin myötä sanoitusten muoto on muuttunut tosi lyhyeksi ja voi olla, ettei lyriikoista saa mitään selvää, kun voksut on efektoitu soittimiksi. Siinä on abstraktille runoudelle paikka, mitä mun mielestä räpistä on puuttunut. Ettei kaikki värssyt ole sitä yhtä ja samaa leveilyä omasta elämästä.”

Räppi on myös valtavirtaistunut.

”Räpistä on tullut popmusiikkia ja biisit ovat lyhentyneet. Mulla oli hirveä överi tästä muodosta, että räpätty säkeistö ja laulettu kertosäe. Sanoin Terolle, että haluan tehdä toisinpäin. Yritetään tehdä lauletut R’n’B-säkeistöt ja räppihuukit.”

Asa sanoo intoilevansa autotunen kaltaisista uusista jutuista.

”Mä olen onnellinen, ettei räppi ole samaa kuin meidän nuoruudessa. Elämä menee eteenpäin.”

Poliittisuuden vaatimus

Selkeyttä idioottimaisuuteen asti ei vaadita nykyisin vain kaupallisessa mielessä, vaan myös mustavalkoinen poliittisuuden vaade on tullut taiteen kentälle pitkän uinumisen jälkeen.

Kokeeko nimenomaan yhteiskunnallisena sanoittajana tunnettu Asa painetta ottaa kantaa milloin minkäkin asian puolesta tai vastaan? 

”En. Haluan laittaa sitä musiikkiin välillä ja tykkään kyllä kuunnella poliittista räppiä, mutta olen salaa vähän onnellinen, etten pysty enää olemaan niin yksiulotteinen. Se on liian pelkistettyä eikä siinä anneta kuulijalle vaihtoehtoa ajatella toisin. On vaikea olla yhtä aikaa sentimentaalinen ja yhteiskunnallinen… [Vladimir] Vysotsky on musta tosi hyvä artisti. Hänellä on poliittisuus, rakkaus ja älykkyys kauniissa tasapainossa.”

Asa mainitsee Sinivuokko-kappaleen uudelta albumilta.

”Siinä tavallaan kuittaillaan kiihkoisänmaallisille ihmisille, mutta pääasiassa siinä vittuillaan poliisille mun sisällä.”

”Mussa on runoilijana kilttiä hippimäisyyttä, josta mä haluaisin eroon. Haluaisin olla kirjoittajana raaempi.”

Pahiksen etsiminen peilistä ei kuulosta viestiltä, jota monikaan haluaisi kuulla. Kuitenkin vaikkapa monet fasismin tutkijat ovat löytäneet sen siemeniä nimenomaan tavallisuudesta. Hannah Arendt esimerkiksi katsoi pahuuden olevan hyvin arkista. Se versoo sokeasta tottelemisesta ja halusta kuulua joukkoon.

Asa korostaa taiteen kokeellisuuden ja kriittisyyden merkitystä ajattelulle laajemminkin. Musiikissa pitää olla särmää, ettei se taannu konservatiivisuuden palvelukseen.

Miten artisti itse pyrkii välttämään helpon ja varman tien houkutusta? Lähes kaikki olisivat tyytyväisiä, jos musiikki olisi aina samaa.

”Jos olisin hinkannut tätä vielä vuoden, voisin ehkä kuunnella sitä kotonakin ja olla tyytyväisempi”, Asa aloittaa. Seuraa resepti, jolla hyvät biisit syntyvät:

”Välillä mietin, että tässähän mä vaan päästän höyryjä ulos, että missä on se abstrakti runopoika, tähän tarvitaan nyt sumua. Ja tähän taas jotain yhteiskunnallisuutta… Samaan aikaan tunneälyä, että myöntää jonkin häpeän tai ilon aiheen rehellisesti, ja se runollinen puoli. Joillain levyillä nämä yhdistyvät, joillain koen niiden olevan epätasapainossa.”

Taiteen tekeminen on jatkuvaa kehitystä.

”Mussa on runoilijana kilttiä hippimäisyyttä, josta mä haluaisin eroon. Haluaisin olla kirjoittajana raaempi.”

Ei mikään vakiokasvo

Asa ei ole lehtien kansissa kasvojaan liiemmin kuluttanut, vaikka mahdollisuuksia siihen on taatusti tarjoutunut. Kuinka tietoinen päätös on ollut pysyä poissa julkisuuden kirkkaimmasta valokeilasta?

”Tein sen päätöksen heti 1997 kun näin, miten Fintelligens sai ihan himmeän huomion ja hehkutusta. Samaan aikaan tuli Kiasmalla tomaatteja niskaan maalaajilta ja jengi oli suunnilleen tappamassa, että pyytäkää anteeksi vanhemmalta sukupolvelta.”

Toinen syy on tavallaan romanttinen.

”Mä rakastan sitä, kun saan itse mukamas löytää vaikka uuden leffan. Mulle on ihan mahdottomuus esitellä itse uusi biisi ja sanoa, että käykää kuuntelemassa ja pistäkää kommenttia. Viimeiset viisi levyä olen julkaissut vuoden lopussa, niin niitä ei tarvitse lähettää Emma-palkintosarjaan eikä niitä huomioida missään. Tietenkin haluan jonkun löytävän valmiin jutun, mutta kuten ystäväni DJ Polarsoul sanoi, ei tämä ole mikään vitun laulukilpailu.”

”Viimeiset viisi levyä olen julkaissut vuoden lopussa, niin niitä ei tarvitse lähettää Emma-palkintosarjaan eikä niitä huomioida missään.”

Kolmas syy on hieman yllättävä.

”Ja tällä uudella levylläkin joutuu käsittelemään ihan himmeitä häpeän tiloja…”

Mitä ansioituneen ja arvostetun artistin muka pitää hävetä?

”Häpeä kulkee julkisessa ammatissa aina vierellä. En tiedä olenko nykyään tavallista kovempi tyrimään, mutta esimerkiksi viimeksi sanoin Asunnottomien yössä keikan lopuksi, että turvallista kotimatkaa kaikille. Sitten viis sekuntia hiljaa – ei kun pitäkää toisenne lämpimänä… Mutta kun antaa mikrofonin mun tapaiselle adhd-ihmiselle, joka ei ole oppinut esiintymään, niin jotain tyhmää tulee aina sanottua.”

Tulossa levy köyhyydestä

Tulevaisuudessa Asa kertoo haluavansa siirtyä kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen, mutta sitä ennen on tehtävä vielä ainakin kolme levyä. Vauhti on jatkossakin tuttu levy per vuosi, mutta niitä tehdään myös lomittain. Seuraavalla levyllä räppäri käsittelee köyhyyttä Suomessa.

Asa & Bäändin kanssa mennään taas alkuvuodesta studioon.

”Olen fiilistellyt viime aikoina Idlesiä. Saattaa olla, että siitä tulee jotain transsiräppiä. Jos mä vaan runoilen hissukseen ja basisti ja rumpali jumittavat jytinää paikallaan ja kaksi kitaraa vetävät jotain Sigur Rós -vinkunaa.”

Mutta milloin ilmestyy Jätkäjätkien uusi albumi?

”Se nauhoitettiin vuosia sitten ja on nyt 3rd Raililla miksauksessa. Ollaan kuunneltu demoversioita Asa & Bäändin keikkareissuilla ja se kuulostaa ihan ookoolta.”

Tuoreella Täytyy mennä metsään -levyllä kuuluu tietynlainen draaman kaari kodin etsimisestä sen löytämiseen. Kaupungista lähdetään ja sinne palataan, mutta siinä välissä levyä äänitettiin kirjaimellisesti metsässä mökillä.

”Kun skedeyksessä on reccikammo, niin studiossa on sama. Vasta kun aloin laittaa valmiita biisejä järjestykseen tajusin, että tämähän kertoo siitä, että mökillä on mukavampaa. Mun olkapäiden asento on parempi, kun ei ole ketään, kelle esittää mitään.”