Yksin asumisesta on tullut yhä yleisempää kaikkialla maailmassa. Suomessa oli viime vuonna jo 1,3 miljoonaa yhden hengen taloutta. Se on 44 prosenttia kotitalouksista.
Yksinasuvat ry:n puheenjohtaja ja diakoniatyöntekijä Raija Eevan mukaan yksin asuminen on lisääntynyt Suomessa, koska elämme moninaistuneessa hyvinvointivaltiossa, jossa se on mahdollista. ”Kiinan uutistoimisto juuri haastatteli minua, ja he eivät voineet ymmärtää, miten Suomessa pystytään asumaan yksin”, Eeva naurahtaa.
Toinen iso tekijä on avioliittonormin höllentyminen. ”Enää ei ole pakko solmia avioliittoa.” Kolmas tekijä on naisten aseman parantuminen. ”Naiset uskaltavat ottaa enemmän vastuuta omasta elämästään ja erota huonoista suhteista.”
Yksinelävien ajatellaan olevan nuoria opiskelijoita tai eläkeläisiä. Kuitenkin puolet yksin asuvista on työikäisiä, ja ryhmä kasvaa koko ajan. Yhteiskunnallisesta muutoksesta huolimatta mielikuvaan työikäisestä ihmisestä kuuluu usein, että hänellä on perhe.
Yhdistävä elämänmuoto
Yksin asujien oikeuksien edistämisen esteenä on se, että joukko oletetaan poikkeuksellisen moninaiseksi. Kuitenkin myös perheelliset ovat todella moninainen joukko. ”Perheellisiin luetaan avoliitossa asuva 17-vuotias pari ja 60 vuotta naimisissa ollut pari. Yksin asuvilla on keskenään enemmän yhdistäviä tekijöitä kuin perheellisillä”, Eeva huomauttaa.
Esimerkiksi kaikilla yksin asuvilla on korkeammat elinkustannukset kuin muiden kanssa asuvilla. ”Lisäksi jokainen yksin asuva joutuu miettimään, kenen kanssa ja miten jakaa arkensa ja miten elämä muotoutuu hyväksi. Yksin asuva ei voi myöskään delegoida kotitöitä.”
Yhteiskunnassa ei osata huomioida yksin asuvien tarpeita. ”Lehdessä juuri kirjoitettiin, että muuttakoot yksin asujat keskustasta nukkumalähiöihin, missä asuminen on halvempaa. Kuitenkin, jotta yksin asujan elämänlaatu on hyvää, hän tarvitsee paljon julkisia tiloja. Niissä hän voi viettää aikaa yksinkin mutta osana yhteisöä, kuten kahviloissa, elokuvissa ja kirjastoissa.”
Eeva kannustaa yksin asuvia vaatimaan parannuksia asemaansa, koska kukaan muu ei sitä tee.
Poliittista aktiivisuutta vähentää kuitenkin se, että monella yksin asuvalla on niin paljon ongelmia ja taloudellisia vaikeuksia, etteivät he jaksa lähteä ajamaan oikeuksiaan. Hyväosaiset yksin asujat taas haluavat erottautua muista yksin asujista. ”Samaan aikaan varakkaatkin perheelliset puhuvat köyhien perheiden puolesta. Perheelliset pitävät fiksusti toistensa puolia, jolloin kaikki heistä hyötyvät korotetuista eduista.”
Yksin asujat haluavat erottautua ryhmästään, koska heidät nähdään usein ääripäinä: joko yksin asumisen itse valinneena onnellisena ja varakkaana menestyjänä tai yksin asumiseen ajautuneena syrjäytyneenä. Yksin asuvat ovat kuitenkin tavallisia ihmisiä, joiden murheiden määrä vaihtelee, kuten muissakin ihmisryhmissä.
Eevan mukaan eräs yksin asumisen kompastuskiviä on pärjäämisen korostaminen. Yksin asuva yrittää olla yhteiskunnan täysivaltainen jäsen asenteella, ettei hän tarvitse muilta apua. ”Jos yksin asujat hokevat pärjäävänsä, yhteiskunta ei auta heitä.”
Eeva nostaa esimerkiksi lasten liikunnan lisäämisen, jolloin yhteiskunnassa aletaan miettiä, mitä koulu ja järjestöt voivat tehdä asian hyväksi. ”Perheiden asiat nähdään yhteiskunnallisina, ja ongelmia ratkotaan yhteiskunnan voimin. Yksin asujien ongelmat taas nähdään yksilöiden omina asioina.”
Yksin asuminen nähdään omana valintana, ja ihmistä vastuutetaan tekemistään valinnoista. ”Perheen perustaminen on myös oma valinta, mutta sitä ei mielletä valinnaksi, koska perhe on normi. Ihmistä vastuutetaan, kun hän valitsee jotain muuta kuin mitä yhteiskunta olettaa hänen valitsevan.”
Lisäksi yksin elävien kohdalla ei edes voida puhua vain perheettömistä, koska yksin elävillä etävanhemmilla on huollettavanaan alaikäisiä lapsia tai yksin asuvalla on voinut olla aikaisemmin lapsiperhe. Moni yksin asuva myös huolehtii omien vanhempiensa asioista ja kokee heidät perheekseen.
Elämäntapa, ei parisuhdestatus
Ihmisten elämässä näyttää lisääntyvän vuorottelu: jaksot, jolloin eletään parisuhteessa ja jaksot, jolloin eletään yksin.
Yksin asuminen tulee nähdä yhä enemmän elämäntapana, johon ei liity henkilön parisuhdestatus. Siviilisääty taas kuvaa henkilön suhdetta avioliittoinstituutioon. Yksin asuva voi olla parisuhteessa, mutta ei avoliitossa, ja aviossa olevakin voi asua yksin. ”Laki määrittelee, että olet yksin asuva, jos olet yksin kirjautuneena asuntoosi ja vastaat omasta taloudestasi”, Eeva täsmentää.
Yhteiskunnan palveluita kehitettäessä ei yleensä huomioida, että yksin asuvalla on erilaiset tarpeet kuin perheellisellä, esimerkiksi kun hän menee päiväkirurgiseen toimenpiteeseen. ”Yksin asuvan pitää miettiä, kuka hakee hänet sairaalasta ja pitää vahtia yöllä. Yksin asuvalle pitäisi automaattisesti tarjota mahdollisuutta jäädä leikkauksen jälkeen yöksi sairaalaan. Nyt sitä pitää osata itse pyytää.”
Mediassakaan yksin asujat eivät juuri näy. ”Lähes mikään media ei ole kertonut siitä, että hallituksen leikkaukset asumistukeen kohdistuvat eniten yksin asuviin.” Viime vuonna 72 prosenttia asumistuen ja 77 prosenttia toimeentulotuen saajista oli yksin asujia.
Yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa puhutaan yksinelävien syrjinnästä singlisminä. Lähes kaikilla tutkimuksiin osallistuneilla yksineläjillä on ollut runsaasti kokemuksia ulkopuolisuudesta, huomiotta jättämisestä ja syrjityksi tulemisesta yhteiskunnassa.
Aktiivisella syrjinnällä kuten vähättelyllä ja naurunalaiseksi saattamisella pönkitetään parisuhde- ja perhenormeja. Olettamus yksin elämisen tilapäisyydestä saattaa vaikuttaa siihen, että yksineläviin kohdistuva syrjintä koetaan oikeutetuksi. ”On ongelmallista, että yksin asumista ajatellaan väliaikaisena. Kenenkään elämä ei ole väliaikaista, vaan aina täyttä elämää.”
