Paidan toukokuussakin kasteleva 35 celsiusasteen lämpötila muistuttaa kehollisesti subtrooppisen Atlantan erityisestä haavoittuvuudesta ilmastokriisin kiihtyessä. Kuskin mukaan autoa ei voi pysäyttää, mutta ikkunan saa sentään avata. Koska muu liikenne on Weelauneen metsän ympärillä hiljentynyt, repii poliisihelikopterin räksätys ilmaa erityisen ilkeästi.
Se valvoo poliisin piirittämää maa-alaa, joka on kantanut päällään valtion kolonialistisen väkivallan seurauksia 1800-luvun alusta alkaen, jolloin Muscogee-alkuperäiskansa häädettiin pakkokeinoin 13 000-vuotisesta kodistaan.
Sitten tulivat plantaasit, ja myöhemmin vankilakompleksi. Pakkotyöleirinä 1900-luvun läpi toimineelta vankila-alueelta on löydetty runsaasti merkkejä kidutuksesta, ja useiden leirillä todennäköisesti tapettujen hautapaikoista ei ole selvyyttä.
Nyt traumamaan seuraavaksi sedimentiksi laskostetaan vähintään 90 miljoonaa dollaria maksavaa poliisin harjoituskeskusta, Cop Cityä, jonka rakentamiseen ja ylläpitoon on varattu veronmaksajien rahaa vähintään 67 miljoonaa dollaria. “Sijainti valittiin siksi, että se on päättäjien näkökulmasta syrjässä”, kertoo Atlanta Community Press Collectiven Matthew Scott. “He olettivat, ettei kukaan välittäisi.”
Toisin kävi. Moni välitti.
Laukaukset protestille
George Floyd murhattiin maaliskuussa 2020. Seuraavassa kuussa atlantalainen poliisi Garrett Rolfe ampui 27-vuotiaan mustan miehen Rayshard Brooksin. Cop Cityä ja sitä vastustavaa liikettä läheltä seurannut Scott arvioi, että tapahtumien seurauksena vahvistunut rodullistuneen poliisiväkivallan kritiikki paradoksaalisesti sysäsi Cop Cityn rakennussuunnitelmia eteenpäin.
“Vaikka poliisin sisällä oli haaveiltu uudesta fasiliteetista jo vuonna 2017, Black Lives Matter -liikkeen nostattaman kritiikin myötä Atlantan poliisi päätyi yhden äänen päähän jopa 30 miljoonan budjettileikkauksesta. Lisäksi Rolfe joutui syytetyksi murhasta, mihin poliisi ei ollut tottunut. Poliisin motivaatio romahti, ja osa jopa lakkasi tulemasta töihin.”
Kesällä 2021 Atlantan kaupunginvaltuutetut ja hanketta vahvasti puoltanut entinen demokraattipuolueen tähtilupaus ja Atlantan pormestari Keisha Lance Bottoms argumentoivat, että uusi harjoituskeskus kiihdyttäisi laahaavia rekrytointeja ja nostaisi poliisivoimien moraalia osana BLM:n vaatimaa poliisin reformia.
Aktiivisimmin Cop Cityä edisti Atlanta Police Foundation (APF). Poliisisäätiöt ovat amerikkalaisia organisaatioerikoisuuksia, jotka keräävät yksityistä rahaa poliisivoimille. Kolmannen sektorin toimijoina ne ovat julkisuuslakien ulottumattomissa. APF:n hallituksessa on edustettuna koko Atlantan taloudellinen eliitti Delta -lentoyhtiöstä KPMG:hen, ja säätiön kautta poliisia rahoittavat esimerkiksi Coca Cola, Wells Fargo ja UPS.
Jopa poliiseja puolustajat ihmiset vastustavat sen rakentamista.
Liikkeessä toimivan Hannah Rileyn mukaan Cop Cityä vastustettiin kaupunkilaisten keskuudessa lujasti heti suunnitelman tullessa julki. “Cop City oli ja on uskomattoman epäsuosittu, ja poliitikotkin tietävät sen. Jopa poliiseja puolustajat ihmiset vastustavat sen rakentamista. Mutta APF vetelee nukkemestarina naruista kaiken takana. Sekä kaupunginjohtaja Andre Dickens että valtuusto vaikuttavat olevan täysin sen armoilla. Jos vastustat APF:ia, et tule uudelleenvalituksi. Tätä on korporaatiofasismi.”
Vaikka yksityisen sektorin epädemokraattinen valta ei ole atlantalainen erityisyys, kaupunkia pitää kotipaikkanaan poikkeuksellisen suuri joukko suuryrityksiä. “Kaupunki haluaa vakuuttaa yritykset siitä, että vuoden 2020 mellakat eivät toistu, ja että Atlantassa yritysten rahat ovat turvassa. Päättäjät ovat valmiita antamaan yrityksille mitä tahansa – alkaen Weelauneen metsästä”, Riley sanoo.
Metsäaktivistien monet keinot
Weelaunee tarkoittaa ‘ruskeaa vettä’. Se on muscogeiden antama nimi joelle, joka jakaa metsän kahteen osaan. Cop City on kaavoitettu joen länsipuolelle, jonka omistaa Atlantan kaupunki, kun taas joen itäpuolella sijaitseva DeKalbin maakuntaan kuuluva People’s Park on julkinen metsä.
Metsä on yksi kaakkois-Atlantan harvoista saavutettavista viheralueista ja tärkeä virkistysalue pääosin mustille lähiyhteisöille. Nyt sekin on osittain hakattu. Kiinteistö- ja elokuvapohatta Ryan Millsap on laajentanut Shadowbox-elokuvastudioitaan julkisen tilan kustannuksella.
Ohitamme ensin People’s Parkin ja sitä vartioivat poliisiautot. Viranomaiset ovat sulkeneet puiston toistaiseksi turvallisuussyihin vedoten. Parkkipaikoille johtavat tiet on suljettu betoniporsain. Paikallistoimijoiden mukaan poliisit ovat painostaneet niin aluetta lähestyneitä virkistyskäyttäjiä, toimittajia kuin esimerkiksi vedenlaatumittauksia tehneitä ympäristöalan ammattilaisia.
Joen länsipuolella on ensimmäisenä vastassa yhä toiminnassa oleva nuorisovankila. Sen takaa olisi vielä aiemmin keväällä auennut metsä, mutta vierailuhetkellä avohakattua maisemaa hallitsevat kaivinkoneet. Tältä paikalta yli 34 hehtaaria metsää lanaava kompleksi olisi valmistuessaan Yhdysvaltojen suurin, vaikka Atlantan poliisi ei lukeudu maan 20 suurimman poliisilaitoksen joukkoon.
Vierailuhetkellä avohakattua maisemaa hallitsevat kaivinkoneet.
Palaamme entisen metsän pohjoispuolta takaisin People’s Parkin puolelle. Kuski pysäyttää auton tien sivuun kävelymatkan päähän puiston reunasta, ja matka jatkuu kävellen. Välittämisen ja vastarinnan raunioita on levällään ympäri metsää.
Ensimmäinen toimintaviikko metsän suojelemiseksi järjestettiin huhtikuussa 2021. Osallistujia oli Scottin mukaan viitisenkymmentä.
Syyskuussa valtuusto äänesti Cop Cityn rakentamisesta. Ennen äänestystä annettiin 1166 julkista kommenttia, jotka kestivät yhteensä yli 17 tuntia. 70 prosenttia puhuneista vastusti Cop Cityä. Scottin mukaan suora toiminta käynnistyi seurauksena kaupunkilaisten demokraattisen tahdon sivuuttamisesta. “Loppuvuodesta 2021 ensimmäiset metsäaktivistit asettuivat Weelauneen, mutta poliisi rynnäköi metsään ja pakotti aktivistit siirtymään. Samoihin aikoihin tapahtuivat myös ensimmäiset kaivinkoneisiin kohdistuneet sabotaasi-iskut.”
Aktivistit palasivat metsään vuodenvaihteessa, ja liike laajeni myös toisiin osavaltioihin. Erimuotoisia iskuja Cop Cityn rahoittajia vastaan tehtiin ympäri Yhdysvaltoja, ja metsäleiri kasvoi.
Joen toisella puolella, Cop Citylle määrätyllä tontilla, rakennettiin infrastruktuuria militantimpaan vastarintaan. Missä nyt on revenneitä telttakankaita, t-paitoja ja autonrenkaita, kukoisti noin vuoden ajan eri toimijoita yhdistänyt voimakas ja autonominen mikrokosmos.
Scott kuvailee metsäleiristä muodostuneen vastakulttuuri-tilan, jossa oli ok olla erilainen. “Siellä oli paljon vanhempia paikallisia ihmisiä ja oma BIPOC-leiri. Koska leirissä oli verrattain turvallista, oli siellä myös suuri trans-yhteisö.”
”Liikkeessä ymmärretään, että on toimittava yhdessä, jotta meitä kaikkia satuttavat järjestelmät voidaan kukistaa.”
Myös aktivisti, tutkija ja abolitionisti Mariah Parker painottaa, että laajan koalition merkitys vastarinnan rakentamiseksi on Atlantassa aktivistikliseen sijaan kaikkien nähtävillä. “Liike on tuonut yhteen ympäristö- ja kaupunkiaktivisteja, poliisia vihaavia ihmisiä ja mustia puolustavia ihmisiä. Liikkeessä ymmärretään, että on toimittava yhdessä, jotta meitä kaikkia satuttavat järjestelmät voidaan kukistaa.”
Elämää puolustamassa
Vuoden 2022 aikana poliisi yritti poistaa aktivistit alueelta lukuisia kertoja, mutta liike pysyi määrätietoisesti poliisin ja metsän välissä. Poliisi lisäsi painostusta, järjesti massapidätyksiä ja sulki aktivisteja pitkiksi ajoiksi pahamaineisiin Fultonin ja DeKalbin lääninvankiloihin. Riley kertoo närkästyneenä retoriikasta, jolla kohtuuton voimankäyttö ja jopa poikkeukselliset kotimaisesta terrorismista nostetut syytteet yritettiin oikeuttaa. “Oikeudessa oli aktivisteja ikkunoiden rikkomisesta mielenosoituksessa. Syyttäjä vertasi vahinkoa New Yorkin kaksoistorneihin ja sanoi, että käsillä oli Atlantan World Trade Center -hetki.”
Koventuneista otteista huolimatta Yhdysvallat ei ollut vielä koskaan tappanut yhtään ilmastoaktivistia omalla maaperällään. Tammikuun kahdeksantenatoista aamuna näin tapahtui.
“Tortuguitana” tunnetun metsänpuolustaja Manuel Teránin perheen tilaaman ruumiinavausraportin mukaan Tortuguita oli poliisin ampuessa istunut jalat ristissä. Luodit olivat lävistäneet hänen kummatkin kämmenensä, mikä viittaa siihen, että kädet olivat olleet ylhäällä. Raportin mukaan poliisi ampui Tortuguitaa kolmetoista kertaa.
Myöhemmin valmistunut virallinen ruumiinavausraportti täsmensi laukausten määräksi 57. Poliisien haalarikamerat ‘eivät toimineet’. Tapahtumia ratkottaneen myöhemmin oikeudessa.
Tortuguitan kuoleman jälkeisellä viidennellä toimintaviikolla maaliskuussa 2023 osallistujia oli yli tuhat. Liike jatkaa kasvua ja vastarintaa.
Aluetta tarkkaileva kopteri väistää, ja uskallan poistua metsästä tielle. Säpsähdän laukauksia, jotka kuuluvat joen toisella puolella sijaitsevalta poliisin ampumaradalta. Ilman kehollista, paikallista ja historiallista yhteyttäkin ne saavat ajattelemaan poliisin ampumia Jamarion Robinsonia, Jimmy Atchisonia, Brooksia, Tortuguitaa.
Weelauneessa käydään periaatteellista kamppailua siitä, kenen ehdoilla kiihtyvään ympäristönmuutokseen vastataan. Liike puolustaa paitsi metsää, myös oikeutta protestiin. Kuten Ruotsissa ja Iso-Britanniassa rauhanomaisesta mielenosoittamisesta jaetut vankilatuomiot osoittavat, on kansalaisyhteiskunta uhattuna ympäri maailmaa autoritäärisen kontrollin lisääntyessä.
Cop City olisi saattanut olla vain yksi ympäristölle ja elämälle tuhoisa epädemokraattinen hanke lukemattomien muiden kaltaistensa joukossa. Yhteisö kuitenkin päätti toisin. Weelauneella on yhä mahdollisuus, kiitos liikkeen tarkkaavaisuuden, määrätietoisuuden ja rohkeuden, sekä poikkeuksellisen viestintä- ja järjestäytymiskyvykkyyden.
Parker lupaa Cop Cityn pysähtyvän. Onhan elämä liikkeen puolella.
