Artikkeli on julkaistu Voiman talousliitteessä.
Voima-talous 2/2023 ilmestyi Voiman 8/2023 välissä.
Löydät muut verkkosivuillamme julkaistut talousliitteen artikkelit täältä.
Koulutus on sekä globaalisti että Suomessa merkittävien (talous)poliittisten kamppailujen keskiössä. Koulutusjärjestelmän merkittävimmät muutokset sijoittuvat Suomessa ajankohtaan, jota on luonnehdittu tuottavuutta ja tehokkuutta perään kuuluttavien taloudellistumisen, markkinoitumisen ja uusliberalismin termein. Viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtunut siirtymä pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta kohti kilpailukyky-yhteiskuntaa on merkinnyt mittavia muutoksia myös koulutuksessa. Vaikka koulutusjärjestelmä on ollut hyvinvointivaltion olennainen instituutio, osallistuu se tässä ajassa se paradoksaalisesti hyvinvointivaltion purkamiseen korostamalla taloudellistumista, itsevastuullisuutta sekä inhimillistä pääomaa.
Koulutus määrittyy taloutta palvelevaksi välineeksi ja samalla ymmärrys ihmisyydestä itsevastuullisuutta korostavaksi ja yksilön ominaisuuksia, kompetensseja ja kykyjä painottavaksi inhimilliseksi pääomaksi. Koulutuksessa, kuten laajemminkin yhteiskunnassa, yksilölähtöisyyttä ja itsevastuullisuutta korostavat käytännöt näyttäytyvät ratkaisuna yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen, kuten työttömyyteen, rasismiin, köyhyyteen ja kaikenlaiseen syrjintään. Ne lupaavat yksilöiden toimintakyvyn ja tehokkuuden vahvistumista ja poissulkevat tarkastelusta esimerkiksi yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja ekokriisin huomioinnin.
Koulutuksessa ja opetuksessa ohjataan tunnistamaan ja kehittämään omia puutteita ja vajavaisuuksia eli vahvistamaan etukäteen määriteltyjä kykyjä ja ominaisuuksia työllistettävyyden ja itsevastuullisuuden vahvistamiseksi. Yksilökeskeisyyttä ja itsevastuullisuutta vahvistaa se, että koulutuksen ja opetuksen yhteiskunnallinen, historiallinen, filosofinen, institutionaalinen ja (talous)poliittinen tarkastelu, ekokriisi ja eriarvoisuus väistyvät vähitellen yksilön kykyihin, kompetensseihin ja inhimillisen pääoman kasvattamiseen keskittyvien tendenssien tieltä.
Koulutuksessa taloudelliset, yhteiskunnalliset, eriarvoisuutta ja ekokriisiä koskevat ongelmat kietoutuvat yhteen. Niihin liittyy koulutuksen taloudellistuminen, globaalien ja vaikutusvaltaisten toimijoiden ja verkostojen vahvistuminen, yksilölähtöisyyden ja itsevastuullisuuden korostuminen, yhteiskunnallisten tavoitteiden hämärtyminen ja laajempien kontekstuaalisten tekijöiden huomiotta jättäminen. Näihin voidaan kuitenkin puuttua muutoksia ja niihin liittyviä ongelmia tunnistamalla, vahvistamalla koulutusalan toimijoiden ja poliittisten päättäjien yhteiskuntalukutaitoa ja ymmärrystä eriarvoisuudesta ja ekokriisistä sekä käymällä laajempaa kriittistä ja yhteiskunnallista keskustelua koulutusta koskevista muutoksista.
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteilijä ja työskentelee professorina Helsingin yliopiston AGORA kasvatuksen ja koulutuksen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon tutkimuskeskuksessa, jossa hän tutkii koulutuksen tulevaisuutta ja koulutuksessa tapahtuvia historiallisesti merkittäviä muutoksia.
