Haagan seurakunta kritisoi kuluneena syksynä hallituksen leikkauspolitiikkaa viestipalvelu X:ssä (ent. Twitter) näin: ”’Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.’ Mt. 25: 29 Tämä sana näyttää käyvän synkällä tavalla toteen #hallitus politiikassa. On jumalatonta leikata jo valmiiksi pienituloisilta ja heikossa asemassa olevilta @valtioneuvosto”
”Osa näki julkaisun hyökkäyksenä oikeistoa vastaan”, kommentoi Haagan seurakunnan kirkkoherra Mari Mattsson. “Sana ’jumalaton’ on kirkon kieltä, joka saattaa olla monelle vierasta. Jumalaton käytös on sellaista, joka vie kauemmas Jumalasta ja kauemmas ihmisestä ja inhimillisyydestä. Jumala ei pakota ihmistä toimimaan näin, vaan se on jokaisen ihmisen oma valinta.”
Julkaisu kirvoitti monenlaisia mielipiteitä. Jotkut pitivät kannanottoa liian räväkkänä, ja osa julkaisun keräämistä kommenteista oli niin rajuja, että ne tuntuivat Mattssonista fyysisesti pahalta. Samaan aikaan häntä ilahdutti se, miten ihmiset heräsivät puolustamaan heikossa asemassa olevia.
”Osa ihmisistä sanoi, että he eivät enää kuulu kirkkoon, mutta ajattelevat ensimmäistä kertaa kirkon puhuvan siitä, mikä on kirkon tehtävä: puolustaa heikommassa asemassa olevia. Osa sanoi myös, että voisi ajatella liittyvänsä takaisin kirkkoon, jos toiminta menee tähän suuntaan.”
Julkaisun aikaansaama keskustelu näyttää, että vaikka kirkko halutaan pitää erillään politiikasta, kirkon poliittiset kannanotot kiinnostavat. ”Ihmiset ja media haluavat kuulla, mitä mieltä kirkko on”, Mattsson sanoo. Hänen mukaansa X:ssä tehdyn julkaisun tarkoituksena ei ollut kahtiajaon luominen, kritiikki kohdistuu tekoon, ei yksittäiseen henkilöön tai puolueeseen. ”Kaikki, mistä puhumme julkisesti, nousee ihmisten kokemuksista”, hän perustelee julkaisupäätöstä.
Avun tarve lisääntynyt
Seurakunnassa ihmisten kokemukset tulevat esille monenlaisissa arkipäiväisissä kohtaamisissa esimerkiksi ruoanjakelun tai kirkon järjestämien keskustelutilaisuuksien yhteydessä. Mattssonin mukaan kysyntä seurakunnan tarjoamalle diakoniselle avulle kasvoi korona-aikana, eikä sen tarve ole ollut vähenemään päin. Ihmiset tarvitsevat yhä enemmän konkreettista ja taloudellista apua: ruokaa, tukea vuokranmaksuun, sähkölaskuihin tai lasten harrastuskustannuksiin. Seurakunnilla ei kuitenkaan ole käytössään sellaisia resursseja, joilla voitaisiin korvata hyvinvointivaltion puutteita.
”Monia ihmisiä pelottaa, mihin yhteiskuntamme on menossa ja putoaako tukiverkkojen ulkopuolelle. Kun me seurakunnassa kuuntelemme ihmisiä riittävän tarkasti, mielestäni meillä on mandaatti sanoa ääneen, mitä olemme kuulleet. Kun some-julkaisu on julkaistu, jokainen tulkitsee sen eri tavalla.”
Mattsson sanoo, että seurakunnan toimintaa arvostetaan turvaverkkojen paikkaamista enemmän ihmisten henkisenä tukena. ”On kollektiivista empatiaa kulkea rinnalla ja kantaa toisia. Mielestäni se on inhimillisyyden arvoja noudattavan yhteiskunnan perusta.”
Kirkkoa kaivataan arvokeskusteluun
Kirkon suunnalta on vastikään kuultu muitakin soraääniä hallituksen linjaa vastaan. Esimerkiksi arkkipiispa Tapio Luoman esittämä voimakas kritiikki nousi syksyllä laajalti otsikoihin.
Se, miten Suomen evankelis-luterilainen kirkko asemoituu oikeisto-vasemmisto-akselille tai missä määrin sen halutaan ottavan kantaa poliittisiin kysymyksiin, jakaa mielipiteitä.
Mari Mattsson sanoo, ettei kirkon voi sanoa edustavan mitään poliittista ideologiaa. ”Mutta se, että kirkko olisi irrallaan kaikesta politiikasta, on täysin epärelevantti ajatus. Jokainen kirkon jäsen edustaa arvojensa kautta jotakin poliittista suuntausta, kirkolla on vaaleilla valittu seurakuntaneuvosto ja lisäksi, halusimme tai emme, meidät asetetaan myös osaksi yhteiskuntapoliittista kenttää.”
Kirkon on Mattssonin mukaan tulevaisuudessakin saatava olla keskusteleva yhteiskunnallinen toimija. ”Otammepa kantaa mihin tahansa, joku voi nähdä sen poliittisena. Sille emme voi mitään. Tarvittaessa Jeesus jopa huusi pienen ihmisen puolesta. En ajattele, että meidän tulee ruveta huutamaan, mutta kyllä meidän täytyy olla tukena, kuunnella ja myös pitää ääntä.”
Mattsonin mukaan kirkon osallisuus yhteiskunnallisessa keskustelussa on sekä sorrettuja, vähäosaisia ja jokaisen ihmisen yhdenvertaisuutta puolustavan vapautuksen teologian että aikaan, paikkaan ja ihmisten päivittäiseen arkeen sidotun kontekstuaalisen teologian mukaista.
“Jos kirkko vaikenee, en tiedä, miksi edes olemme olemassa. Ja jos taas kirkko vaiennetaan, silloin vaikenee iso arvokeskustelu.”
