Marvelin elokuvauniversumiin sijoittuva, James Gunnin käsikirjoittama ja ohjaama Guardians of the Galaxy -trilogian viimeinen osa saapui elokuvateattereihin. Elokuvasarjassa on seurattu eri tavoin yhteiskuntien laitamille tai peräti ulkopuolelle pudonneita ja työnnettyjä hahmoja koheltamassa halki galaksin. Sarjan alussa tämä monilajinen ryhmä esitellään hieman kyynisenä ja lähinnä omaa napaa tuijottavana porukkana, joka raapii elantonsa kasaan ryöstelemällä ja hoitamalla keikkoja maksaville asiakkaille. Tyylilajiltaan elokuvat ovat humoristisia veijarikomedioita, jotka lainaavat paljon merirosvoelokuvilta ja pudottavat tarinan fantasia-avaruuskehikkoon.
Vaikka GotG-elokuvien tunnelma on pääosin keveä, on heti ensimmäisestä elokuvasta alkaen selvää, että mukana on myös synkempiä teemoja. Yksi porukan hahmoista on geneettisesti ja mekaanisesti muovattu pesukarhu nimeltä Rocket. Tosin Rocket vimmaisesti kieltää olevansa pesukarhu, mutta ei suostu paljastamaan mitään historiastaan kavereilleen (tai katsojille).
James Gunnin on kertonut haastatteluissa, että hänen tarkoituksenaan oli alusta alkaen se, että Rocketin taustat aukeavat vähitellen. Elokuvasarjan kolmas osa rakentuukin ensisijassa tämän mysteerin ympärille.
Seuraavaksi luvassa kevyitä paljastuksia Guardians of the Galaxy vol. III -elokuvan juonesta.
Rocket haavoittuu elokuvan alussa, mutta pieninkin yritys hoitaa häntä johtaa potilaan tilan välittömään heikkenemiseen. Käy ilmi, että Rocketin kehoon on asennettu tutkimista ja hoitamista estävä ominaisuus, kuin itsetuhomekanismilla varustettu koodilukko, joka suojelee teollisia salaisuuksia. Tämän hakkeroinnin ja tutkimisen vastaisen ominaisuuden paljastuttua muut alkavat otsa hiessä selvittämään koomaan vajonneen kumppaninsa syntyhistoriaa, jotta he saisivat selville oikean tavan hoitaa häntä.
Tarinan edetessä käy ilmi, että Rocket on kuin onkin pesukarhu. Hänet muokannut taho teki kokeita useilla muillakin koe-eläimillä, joista osa oli peräisin maapallolta. Rocketin ensimmäiset ystävät olivat robottijaloilla hoippelehtiva pupu, takarenkailla varustettu mursu ja robottikädet omaava saukko. Loogisena jatkona tälle toveruudelle elokuvan loppupuolella yleisö pääsee todistamaan tilannetta, jossa punnitaan sitä, ketkä kaikki tulisi pelastaa varmalta tuholta: vain puhekykyiset vai myös perinteisempiä koe-eläinlajeja edustavat tyypit.
Yhdysvaltalainen eläinoikeusjärjestö Peta myönsi James Gunnille Not a Number -palkinnon tavastaan käsitellä eläinkokeisiin liittyviä ongelmia ja moraalisia kysymyksiä.
Ketkä ovat arvokkaita?
Maapallolta peräisin olevat koe-eläimet sekoittavat GotG:n fantasiaympäristössä esiintyvien lajien väliset suhteet ja yleensäkin ihmiskeskeisen maailmankuvan. Näissä fantasia-avaruustarinoissa on usein erilaisia avaruus-/satuolentoja, jotka tarinankerronnallisesti rinnastuvat ihmisiin. Siltikin ihmiskeskeisyyteen kuuluva lajien eriarvoistaminen on yleistä: avaruus on täynnä jos minkälaisia lajeja, mutta heidän välisensä hierarkiat toisintavat maapallon hierarkioita. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että sattuvasti eri planeetoilla jaetaan yhteiset standardit sitä, keitä syödään ja keitä ei, eikä toiselle planeetalle matkustaminen tarkoita sitä, että tällä saralla kohtaisi järkytyksiä. Oletus on pähkähullu, sillä emmehän me edes meidän omalla planeetallamme jaa yhteistä näkemystä siitä, mitä lajeja sopii syödä tai sopiiko ylipäätään minkään lajin edustajia syödä.
Kategorisoimiseen liittyvät ongelmat näkyvät myös siinä, kuinka eri lajien edustajia voi kohdella. Fantasiaympäristössä yleisölle pitää erikseen koodata se, keitä saa vaikka syödä, keitä saa tappaa surutta ja keiden kokemuksilla puolestaan on jokin arvo. Yhtäällä elokuvissa (ja muissa teoksissa) halutaan korostaa ihmisiin vertautuvien hahmojen kautta myös kaikkien muotteihin sopimattomien (ihmisten) arvo, mutta samalla osa avaruusolennoista sopii huoletta tykinruuaksi tai ihan vaan ruuaksi. Tätä arvokkaisiin ja arvottomiin elämänmuotoihin jaottelun logiikkaa ei koskaan avata sen tarkemmin eikä epäselvyys taida poistua teoksista ilman, että tekijät luopuvat ihmiskeskeisestä maailmankuvasta.
Täysin mahdoton ajatus ihmiskeskeisestä maailmankuvasta luopuminen ei tietenkään ole. Myös taiteen piirissä on käsitelty posthumanistista ajattelua ja esimerkiksi Tammisaareen tänä vuonna avatun Chappe-museon ensimmäisessä näyttelyssä posthumanistinen tarkastelu ja/tai kokemus on läsnä monin tavoin.
Hyvää ja huonoa väkivaltaa
Käsikirjoittaja-ohjaaja Gunn on kertonut haastattelussa, että hänen piti Guardians III -elokuvaa tehdessä hieman himmailla väkivallan kanssa. Tai siis tarkemmin maapallolla eläviin muunlajisiin eläimiin kohdistuvan väkivallan kanssa koska yleisö reagoi moiseen voimakkaasti. Tämä ei tietenkään ole erityisen yllättävää, koska on hyvin tiedossa, että valtaosa ihmisistä kokee olevansa ”eläinrakkaita”. Katsojia ei siis häiritse ihmisten ja ihmisiin rinnastuvien avaruusolentojen jauhaminen hengiltä, mutta he järkyttyvät muunlajisten nisäkkäiden kohtelusta.
Tässä järkyttymisessä on kuitenkin se epäloogisuus, että siinä missä ihmisten tappaminen on oikeassa elämässä pääosin kiellettyä, rakentuu yhteiskuntamme muunlajisten eläinten tappamiselle, rääkkäämiselle ja silppuamiselle. Yleisö ei kestä kohdata yhteiskuntaamme edes fantasiakertomuksen kautta, ja se kyllä kertoo yhteiskunnastamme jo melko paljon. Eurooppalaiset eläinoikeusjärjestöt saivat muuten viime vuonna kasaan yli miljoona allekirjoitusta eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen, jossa vaadittiin eläinkokeiden kieltämistä EU:ssa.
Kuinka käy jatkossa?
Lopulta Guardians of the Galaxy vol. III -elokuvassa päädytään (vähintään epäsuorasti) tunnustamaan kaikkien lajien ja yksilöiden oikeudet, ja tämä tietenkin asettaa paineita hahmojen jatkokäsittelylle. Aikaisemmin tarinan sijoittuminen fantasia-avaruuteen on viestitty muun muassa iänikuisella troopilla, jossa syödään grillattuja, tikkuun lävistettyjä avaruusliskoja. Jos hahmot (ja tekijät) ottavat tosissaan ajatuksen kaikkien yksilöiden oikeuksista, niin moiset grillatut liskot pitäisi jatkossa kenties jättää syömättä. Galaksin vartijoiden toimintaan on myös kuulunut taistelu päättömän näköisesti ryntäilevien ja rehaavien avaruushirviöiden kanssa. Jos näiden ”hirviöiden” motiivit ja oikeudet tunnistetaan – tähän annettiin vahvoja viitteitä – niin heidän lahtaamisensa huumorin nimissä näyttäytyy jatkossa melko makaaberina toimintana.
Nähtäväksi jää, miten näihin hahmoihin suhtaudutaan jatkossa ja millaisia johtopäätöksiä käsikirjoittajat ja ohjaajat tekevät nyt nähdyn pohjalta. Selvää on ainoastaan se, että James Gunn ei enää näiden hahmojen parissa jatka. Hän siirtyi kipparoimaan Marvel Comicsin ikiaikaisen kilpakumppanin DC Comicsin sarjakuviin perustuvia elokuvia tuottavaa studiota. Jatkossa hän siis häärää tyystin toisten hahmojen kanssa, vaikkakin saattaa viedä mukanaan nipun näyttelijöitä näistä Marvel-elokuvista.
